Tasa-arvoisuus(???)

Posted on

Eilen lenkillä E pilkkas mua mun tyhmistä kysymyksistäni no tänään aamulla kun odotettiin bussia E ja Anni puhuivat Annin harrastamasta hapkidosta, E totesi jotain tähän tyyliin: ”Tunnen itseni tosi tyhmäksi, kun kysyn tämän tyhmän kysymyksen, mutten tiedä,  niin mun on pakko kysyä..” En enää muista mitä se kysyi Annilta, mutta niin ku mä ymmärtäisin Annin puheesta paljonkin..  Tästä voi helposti telhä päätelmän: E saa esittää tyhmiä kysymyksi, mutta minä en. Kysymys kuuluu MIKSI VITUSSA???!!!

 

 

 

– Elina


Ja taas mennään, kohti pohjaa

Posted on

Olin E:n ja Heikin kanssa lenkittämässä koiria. Puolet lenkistä pojat vain puhuivat peleistä, joita he pelaavat, olin tietenkin pihalla kuin lumiukko. Tunsin oloni jälleen niin ulkopuoliseksi, hylätyksi, olin aivan kuin ilmaa ja ilmahan ei ole yhtään mitään. Pojat olivat kuin minua ei olisi ollutkaan, ja jälleen kerran se olin ollut minä joka olin pyytänyt E:tä lenkille. Tämä ei siis todellakaan ollut eka kerta, kun myös Heikki oli mukana ja ainahan he ovat suurimman osan lenkistä puhuneet peleistä ja muista omista jutuistaan, niin että olen ollut se joka vain kävelee heidän perässään tylsistyneen näköisenä ja pitelee koirien hihnaa. No tämä lenkki ei sujunut todellakaan hyvin, nimittäin: Suunnilleen puolessa välissä lenkkiä E havahtui huomaamaan minunkin olemassa oloni ja vittuilevalla äänensävyllä kysyi: ”Mikäs se Elinaa ärsyttää??!” Vastasin siihen jotain: ”Ei mua mikään ärsytä, mut hiukan tympii, ku te vaan juttelettee koko ajan kahdestaan, enkä voi osallistua mitenkään keskusteluun”. (Tossa vaiheessa mua ei oikeasti edes ärsyttänyt vielä, varmaan siksi, ku oon niin tottunut siihen, et oon ihmisille ilmaa.) En sitten tiedä miksi E aloitti kauhean pitkän keskustelun autoihin ja ajokorttien suorittamisista, muistaakseni pojat olivat puhuneet myös traktorikortista (Heikki aikoo hommata sen ens kesänä). No ei siinä mitään ajokortti keskustelu on mulla kyllä ihan ajankohtainen juttu, koska yritän ens kesänä hankkia sen, mutta todellakin haluisin puhua siitä jonkun sellaisen kanssa joka todellakin tietää faktat, enkä E:n kanssa, ku en todellakaan tiedä mistä hänen tietonsa ovat peräisin (vanhentuneita, muistaa väärin yms.)

 

Isäni kanssa kun olen lähes 18 vuotta ollut enemmän vähemmän tekemisissä, niin olen koko elämäni joutunut kuuntelemaan kuinka naiset eivät ole yhtään mitään ja miehet ovat täydellisiä, tai ainakin isäni. Isäni haukkuu aina äitiä ja minua, kun teemme pienintäkään virhettä tai vaikka tekisimme juurikin niin kuin hän sanoo, saamme aina haukut niskaamme. Mutta annasku Heikki tekee jotain (isonkin mokan), isän kommentti on jotai tällastä: ”No sellasta sattuu. Oo ens kerralla varovaisempi.” Äiti ja minä kuulemme väärään aikaan keitetystä kahvista sata vuotta, ja Heikille ostetaan heti uusi sadan euron virveli.  Tämän vuoksi suhtaudun miehiä kohtaan alentuvasti, ja mielestäni kommentit: ”Se oli varmasti joku nainen, ku ajoi noin huonosti/päin peetä!” ”No eiväthän naiset ymmärrä mistään mitään!” sopivat minuun. Olen todella arka ja pelkään kuollakseni uusia tilanteita, uusiin ihmisiin tutustumista, kaikenlaisia kokeita, paikkoja joissa voin mokata/nolata itseni eli julkiset paikat (koulut, kaupat, liikenne, sosiaaliset kanssakäymiset eli lähestulkoon kaikki paikat).   Voitte varmasti päätellä, etten mene autokouluun kovin rennolla mielellä, en todellakaan. Pelkään kuollakseni. Tekisin lähestulkoon mitä vain, ettei minun tarvitsisi mennää sinne nolaamaan itseäni, ja tuhlaamaan vähiä rahojamme turhaan. Tai siin älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei mua mitenkään suoranaisesti sinne pakoteta, kyllähän sen nyt maalaisjärjellä ymmärrän, että kortin suorittaminen on nyt huomattavasti helpompaa kuin 20 vuoden päästä, mun on paljon helpompi oppia ne jutut nyt nuorempana kuin myöhemmin. Pelkään vaan niin hevetin paljon: en usko pääseväni inssistä läpi ikinä, mokaan ja nolaan itseni noin miljardi kertaa per tunti, esitän tuhat typerintä kysymystä, olen hitain oppilas kautta aikojen, stressaannun pienestäkin jutusta aivan kauheasti ja sekös antaa alamäkeeni vain lisää vauhtia, pelkään stressaantuvani ja panikoivani autokoulua niin paljon, että teen itselleni jotain. No jos noista kaikista selviäisin hengissä ja vieläpä saisin kortin, entäpä sitten muiden autoilijoiden vilinässä pieni pelokas kokematon kuski(?!) Kuinka monta autoa romutan. Äidille ostettiin uusi Volvo-merkkinen auto viime pääsiäisenä, en halua ajaa sillä, koska pelkään kuollakseni edes naarmuttavani sitä, saati sitten kolaroivani sen lunastuskuntoon. Luuletteko, etten ole saanut koskaan kuulla isältäni, ettei autojen lähellä saa esim. pyöräillä, pieleen meni.  Entäpä jos ajan kolarin lapsen kanssa ja hän loukkaantuu pahasti. Entä itsetuhoinen puoleni, miten pystyn estämään itseäni ajamasta rekan eteen, kun vajoan oikein alas. Pelkään etten selviä edes kauppareissusta hengissä. Juttelin myöskin äitini kanssa ajokortin suorittamisesta, kun tulimme mökiltä. Äitini sanoi, että joutuisin aina ajamaan, kun hän olisi mukana, kun menisimme mökille, kauppaan, kaupunkiin, sukulaisille yms. Tunnen vieläkin kuinka hädissään oleva pieni tyttö sisälläni huuta kauhusta, se ei haluaisi koskettaa pitkällä tikullakaan autoa, saati että joutuisi ajamaan sitä. EI EI EI!!!!!    Yksi pahimmista on varmaan se, että isä vissiin opettaa mua ajamaan, ja siitäkös tulee hienoa. Isä huutaa koko ajan, kun en osaa tehdä mitään oikein, enkä millään opi ja teen hänen mielestään ihan päin honkia. Voi vittu siitä tulee niin kamalaa olla isän kanssa samassa autossa, varsinkin kun joudun istumaan ajajan paikalla.

 

se sattuu

 

 

Huomaan jälleen hairahtaneeni sivupoluille. Jäin siihen, kun E aloitti pitkän keskustelun autoista ja ajokorteista. Ensinnäkin kuulun heihin joita autot yms. eivät kiinnosta tippaakaan, ja kuinka paljon olisin edes tehnyt millään autojen teknisillä tiedoilla elämässäni, en yhtään mitään. Nyt autokoulun kolkuttelevan ovella, minun on pakko alkaa sivistämään itseäni ja miettiä kysymyksiä: manuaali vai automaatti vaihteinen, opettaako isä vai autokoulu (lähinnä tmä on kiinni isästä) jne. No tietoni autoista ja ajamisesta ovat erittäin pintapuolisia, joo autosta löytyvät kaasu, jarru, kytkin, ratti, vaihdekeppi, renkaat, moottori…. Vau. Tosi hyvin menee. Okei joo saisin auton käyntiin ja aika varmaan osaisin ajaakin sillä, mutta kaikki muu sitten olisikin ihan hepreaa. Ja kuinka pitkä ikuisuus minulta menisi oppia edes perus jutut… Pelkään ettei minun ja auton suhteesta tule kovinkaan pitkää.  No siinä poikien kanssa, kun asioista keskustelimme esitin pari tuhmää kysymystä (en oikeasti tiennyt vastauksia) E veti jokaisesta hernepurkin nenääsä ja pilkkasi minut maanrakoon, ”Miksi edes kysyn tuollaista, kyllähän mun nyt tollanen pitäisi tietää.”, ”Ei se todellakaan meen noin vaan näin”, ”Kyllä hän (suuri ja mahtava E) tietää mikä on totta ja mikä valetta, minä naisena en voi tietää autoista yhtään mitään”. Kinasimme siinä menemään ees taas. Minulla ärsytys vaan nousi, koska E oli mua kohtaan niin töykeä ja muutenkin niin vastemielinen, vaikka yleensä hän on todella mukava ja hauska. E huusi siinä, etten minä muka kestänyt pientä riitaa, vaikka hänhän se oli kaikesta ruvennut kinaamaan ja pilkkaamaan. Kenellähän mahtoikin olla se huono päivä? E syytti mua, et mulla olis ollu huono päivä,  itse asiassa ennen sitä lenkkiä koko päivä oli mennyt ihan hyvin, mitä nyt äiti oli ollut julmetun kireällä päällä ja äksyillyt koko päivän, mut kaikesta huolimatta mulla oli ollut ihan hyvä päivä. En nyt tiedä kuinka paljon hän pilkkaa minua selkäni takana ja haukkuu tyhmäksi, mutta ole E onnellinen sait minut todella toivomaan kuolemaan. Onnitteluni.

 

Screenshot_2014-09-27-01-14-12-1

 

 

Screenshot_2014-09-27-01-33-57-1

 

 

En jaksa enää enempää vuodattaa tästä aiheesta ja sitä paitsi kello on jo yli puoli kaksi yöllä ja mulla on aamulla aikainen herätys..

Toivottavasti teillä lukijoillani menee paljon paremmin. Halaus kaikille teille, ketkä jaksatte lukea blogiani, kiitos! <3

 

 

 

-Elina


Kun hän koko yön on niellyt kyyneleitään, toivoessaan kuolemaa

Posted on

Tiistaina mulla oli wanhojentanssikurssin tunti. Se meni pän peetä. Olin muutenkin ollut koko päivän ihan tokkurassa ja tuntui siltä, et mun aamupuuro olisi joutunut mun aivojen paikalle. Koko päivänä en tajunnut mistään mitään, kun joku puhui mulle, minulla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä hän sanoi minulle, tai kun tunnilla opeteltii jotain uutta, oppi ei vaan meinannut jäädä korvien väliin. Olin ihan tokkurassa. No arvatkaas kaksi kertaa osasinko tanssien askeleita, en todellakaan! Yhtä tanssia en osannut ollenkaan ja mun pari osas sen melkein kokonaan, se oli niin helvetin noloa!! Ja mulla olisi se samajätkä yhes toisessakin tanssissa parina! En muistanut sitä toistakaan tanssia kunnolla. Häpesin silmät päästäni, koska kuulun heihin, ketkä lehahtavat tulipunaisiksi sanoessaan polikkaankaan tavun väärin. Olisin niin halunnut jälleen vajota maan alle ja vain kuolla.

Tunnin jälkeen olisin joutunut odottamaan bussia noin 40 minsaa, mutta kaverini Sofia oli mopoautollaan joten pääsin hänen kyydillään. Sofialla oli mopoautossaan joku CD soimassa, samantien, kun kuulin musiikin ja sanat, tiesin kuunnelleeni kyseistä kappaletta osasto aikoina. CD:n kansien takapuolelta löysin nimen: Kuoliaksi vaiettu esittäjänä Kls. Sofia ilmetteli miten osasin laulaa laulua, sanoin kuunnelleeni tätä paljon osastolla You Tubesta.  Illalla nukkumaan mennessä latasin kappaleen puhelimeeni ja soitin koko yön.

~Kiitos Sofia <3

Tässä kappaleen sanat ja linkki, olkaa hyvät. 🙂

Kuulas keskiviikkoaamu, Uusi päivä käytävään
heijastuu, ja tuttu kaava toistetaan
Taas yksi tavallinen aamu, Hänet ympäröidään,
ja erillaisuus otsaan lattialla leimataan,
Ja nauru peittää viiltävän hiljaisuuden

Taas kuoliaaksi vaietaan,
ja katse painuu lattiaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan
Taas kuoliaaksi vaietaan
Ei kukaan nosta sormeaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan

Kuulas keskiviikkoaamu, uusi päivä käytävään
avautuu, ja päivät toistaa toisiaan
Taas yksi tavallinen aamu, Kun hän kyyneleitään,
koko yön on niellyt, toivoessaan kuolemaa
Ja nauru peittää viiltävän hiljaisuuden

Taas kuoliaaksi vaietaan,
Ja katse painuu lattiaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan,
Taas kuoliaaksi vaietaan
Ei kukaan nosta sormeaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan

Vain nauru peittää hiljaisuuden

Vain nauru peittää hiljaisuuden

Petettyjen, sorrettujen,
murrettujen, unohdettujen
kanssa Jeesus itkee
Taas kuoliaaksi vaietaan, Ei kukaan nosta sormeaan,
Ja niin ristit kauloissaan, on koristeita vaan

 

-Elina


Tyhjää…

Posted on

En tunne mitään. Tuntuu, et olisin unessa, en kävele vaan ikään kuin leijun eteenpäin. En tunne mitään iloa, surua mitään. Eino ja Heikki vaan pelaavat koneillaan. Mulla ei oo mitään tekemistä, tai no pitäis imuroida, kluutata lattiat ja siistii muutenki paikkoi ku huomen tulee vieraita. Huokaus! En jaksa.

 

 

Miksi!!

 

 

 

Mulla iski pieni flunssa ja kurkkukipu eilen, tänään on vaan kurkku kiukutellu ja tietty nukkuessa nokka veti tukkoon. Tosi rasittavaa ku koko ajan yskittää, mut kuiteski tiiän, et jos alan yskii se vaan sattuu ihan hirveesti, enkä saa sitä millään lakkaamaan. Hengittäminenkin on ihan super raskasta, tuntuu, et mun rintakehän päällä on tonnin painosta tiiliskiviä, tai sitten olen hukkumassa syvään veteen, koska kaulankin kohdalla on kamala puristava tunne. Oloa ei yhtään helpota se, et vaikka sairastun vaan kerran pari vuodessa, flunssa kaataa mut petiin noin kahdeksi viikoksi!! Ja sitä paitsi minä olen kaukana niistä tytöistä, jotka hilluvat pihalla -15C  legginsseissä ja topissa ja valittavat kylmää. Mulla on fleecehousut, collarit, tuulen- ja vedenpitävät ulkohousut ja takki, pitkähihainen paita, fleecetakki, paksu kaulahuivi, lämpimät hanskat, kaksi pääpantaa päällekäin (suojaten parhaiten korvatulehdusherkkiä korviani), tavalliset sukat, villasukat ja lämpimät kengät, kun lämpömittarin lukemat ovat +5:n ja -10 välillä. Koulumatkoilla en vaivaudu pakkautumaan niin lämpimästi, koska pyöräillessä tulee tolkuttoman kuuma. Mutta nytkin tässä lähiaikoina olen pukeutunut normaaliin tapaani, ja silti tulin kipeäksi. Yksi lievempiärsytyksen aihe on, ettei mulle ole noussut tällä kertaa lainkaan kuumetta, vaikka yleensä mulla nousee kuume herkästi.

Onko jollain hyviä kotikonsteja kurkkukivun hoitoon? Otan mielelläni vinkkejänne vastaa. Kertokaa, vaikka olisivatkin ihan ”peruskamaa”, ei haittaa, koska oon ihan hyvin voinut unohtaa joskus hyvänä pidetyt konstit.

 

 

yskittääkö

 

 

 

-Elina


Ajatuksia tällä hetkellä

Posted on

Huokaus!!

Mun elämästäni loppuu aika, sillä tehtäviä asioita on aivan liikaa eivätkä aikani saati mielenterveyteni riitä alkuunkaan. En tiedä milloin jälleen koittaa se aika kun romahdan totaalisesti. Se voi koittaa minuutin tai viikon päästä, en tiedä.  Stressipesäkkeitäni ovat Wanhojentanssit pe 13.2., Wanhojen lavasteet, enkku, ruotti, ja pahimpana ystäväni E:n mielenterveys. En ole huomannut omien mielenterveysongelmieni vuoksi kuinka pahaan tilaan olen E:n asettanut. Hän itsekin myönsi kesän 2013, kun hän omien sanojensa mukaan joutui vahtimaan minua, etten tekisi itselleni mitään, romahduttaneen hänen terveytensä. Koen tietenkin valtavaa syyllisyyttä, mutta kuitenkin puolustaudun, etten silloin ole ollut terve ja olisihan hän voinut minut valkotakeille luovuttaa. Sitä paitsi kukaan ei vielä tuolloin tietänyt masennuksestani, en tosin ole varma tarkoittaako E viime kesää 2014 vai 2013. Hän myösi myöskin, ettei tunne minua kohtaan mitään, ”En varmaan edes itkisi jos listisi ittesi”, hän minulle totesi hetki sitten. E sanoi, ettei usko raiskaus juttujani todeksi, vaikka monesti vannoi tappavansa exäni, jos se uskaltaisi katsoakaan mua päin. Olen hukassa näiden valheiden ja totuuden kietoutuneessa verkossa. Olen jumissa.

 

 

 

Pelastakaa E!

Joku siellä TEE SE!!

 

 

Jossittelu ja itsesyytökset alkakoon:

Miksi en ole kertonut E:n huonosta voinnista, saattamalla hänet hoidon piiriin?   Miksi minun piti olla niin heikko ja mennä kertomaan E:lle itsekkäästi aivan liian paljon raskaita juttuja?   Olen tässä vain tärkeän ystäväni terveyden vuoksi, en kestä tätä. Kuolisin paljon mieluummin ja antaisin E:lle paremman tulevaisuuden, pyyhkimällä kaikki muistoni itsestäni. Edes joku saisi siedettävän elämän, eihän minua edes koskaan pitänyt olla, olen vain harhaa, en ole oikeasti olemassa. Olen ilmaa, eikä ilma ole mitään.

 

 

muhun sattuuÄlkää koske muhun. Kuolen kuitenkin syytöksiin.

-Elina


Ahdistuneen ajatuksia

Posted on

Ahdistaa. Tuntuu kuin joku katselisi minua. Tunnen hänen arvostelevat katseensa ihollani. Kiusaantuneisuus. Haluan hänen menevän pois, jättävän minut rauhaan. ”MENE POIS!” Pelokas pienen tytön ääni sisälläni huutaa. Se on erittäin peloissaan. Tyttö pelkää miehen olevan se sama joka.. joka.. teki tytölle asioita vasten hänen tahtoaan.

 

Huutoa. Ilkeitä, pilkkaavia sanoja. Riitelyä. Lyötejä. Väkivaltaa. Hiuksista repimistä. Alistamista. Mustelmia. Verta vuotavia haavoja. Kipua. Tuskaa. Häpeää. Ahdistusta. Pakottamista. Hyväksikäyttämistä. Koskemattomuuden turmelemista. Puhtaan likaamista. Kiduttamista. Epäluottamusta. Kauhua. Vallan väärinkäyttöä. Unelmien särkemistä. Vajoamista lokaiseen maahan. Verta. Uhmaa. Uhkailua. Hidasta kuolemaa. Voimaa. Heikkoutta. Kuvotusta. Kyyneleitä. Pelkoa. Alentamista.

 

Tämä huone kätkee sisälleen niin monia pahoja asioita ja tapahtumia, niin monia kyyneleiden uneen vaivuttaneita, lopettaneita huonoja päiviä, niin paljon kaikenlaista pahaa. Liikaa, aivan liikaa.

En pysty itsekään ymmärtämään, miten ihmeessä olen vielä tässä, miksi kaiken piti mennä niin perseelleen, miksi miksi miksi!!?? Kuten olen aiemmin sanonut: Minulla on monia monia kysymyksiä, toisiin en tule koskaan saamaan vastausta, toisiin ehkä joskus. Kysyn, vaikken ehkä koskaan tule saamaan yhteenkään vastausta, paitsi yhteen; Mikä on helpoin tie eroon tuskasta ja ahdistuksesta? Itsetuho (lähinnä tarkoitan terää, mutta myös ’anoreksiaani’), Itsemurha (edes jälkimmäisen suunnittelu ja siitä haaveilu).

 

Terä iskeytyy kehooni. Iskun voimasta huojahdan, melkein menetän tasapainoni. Aika hidastuu, ehdin tajuamaan ja tuntemaan kaiken paljon tarkemmin. Nämä ovat minun viimeiset hetkeni. Tunnen ajan matelevan. Terä kiskaistaan pois, samassa makea, tummanpunainen veri alkaa vuotaa nopeasti. Hapuilevin liikkein yritän käsilläni estää veren ulos valumista, muttei ponnisteluistani ole mitään hyötyä. Voimani alkavat heiketä nopeaan, jalkani tuntuvat liian heikoilta kannatellakseen raskasta ruumistani. Polveni pettävät. Kuin hidastetussa elokuvassa voimani katoavat lopullisesti, puoliksi vajoan puoliksi kaadun maahan. Käteni ja vatsani on aivan veren peitossa. Vieläkään hiipumatta veri alkaa muodostaa lammikkoa lumen peittämälle asfaltille.  Hän kävelee pois, katoaa aamuhämärään. Kukaan ei huomaa mitään. Kukaan ei yrittänyt estää häntä, auttaa, Pelastaa minua, henkeäni. Hengitykseni hiipuu kokonaan. Viimeinen muistoni on sen kauniin aamun auringonnousun ensi säde, tästä tulee vielä kaunis ja hyvä päivä, ajattelee tyttö unelmassaan eläen.

 

 

-Elina


Pieni surkea mytty

Posted on

Mulla on niin pieni ja mitätön olo, kun luen mitä kaikkee jotkut ihmiset joutuvat joka päivä kestämään. Mä pääsen paljon helpommalla, miksi edes kieriskelen tässä paskassa ”Kattokaa mulla on paha olla, haluun tappaa itteni ku en kestä enempää!” Kelatkaa kui säälittävää!! Olen säälittävä paska.  Mä en pääse ees yhest pikku masennuksesta, ja parist väkivaltateosta yli, junnaan vaan paikallani. Toiset kyllä selviävät vaikka mistä, mut mä en vaan voi jatkaa elämääni eteenpäin. ”Säälittävä paska. Kuole pois!” ääni pääni sisällä huutaa jälleen. ”Kuole. Kuole. Kuole! Tapa ittes huora!! Ei sua kukaan kaipaa eikä rakasta. Tee maailmalle palvelus ja tapa ittes!! Otat vaan köyden kaapista ja meet varastoon hirttään ittes kattoparruun. Ei oo vaikeeta, sunkinlaises paska pystyy siihen. Kuole!” Haluan uskoa ääntä, tehdä niin kuin se neuvoo..

 

 

-Elina


Uusi paska vuosi

Posted on

Moi taas piiitkästä aikaa

Uusi vuosi. En sanoisi, et olisin koskaan oikeen tykänny siitä, mut tästä viimesimmästä vuoden vaihdoksesta en oo tykänny oikeestaan tippaakaan. Oon kuuden mun luokan tytön kans korves yhel mökil joka me vuokrattiin. Itelleni tulee alkoholista ahdistusta ja kamalia muistoja mieleen (esim mun exä joka pakotti mut jjuomaan kirkasta). No ainoastaan yks Juulia ei oo mun lisäkseni alkoholiin ainakaan tänään koskenu. Oli niin ihanaa ku Juulia oli mun puolellani. Oli super ahdistavaa ku yks Ella sano alku illast ”et nyt kaikki ottaa tost kirkast ja vedetään samaan aikaan!” No onneks se sit tajus myöntää et ei oo pakko ottaa viinaa jos ei haluu, mut ottaa sit vaiks limsaa. No noitten ilta kulu remutessa, musiikkia huudattaessa, alkoholii kitatessa. Mullahan on tunnetusti herkät korvat, eikä menny aikaakaan ku mulla jo ihan tolkuton päänsärky. Itsetuhoiset-ajatukset pyörivät ympyrää mun pääni sisällä. Vetäydyin toiseen huoneeseen, sammutin valot ja vedin peiton korviin. Jossain välis jotku tytöt mietti et missä oon ja sit ne aina välillä kurkkas ovest ja kysy et onks kaikki okei, yllätys sanoin ain et ei täs mitään, mul on vaan jäätävä hedari. Sit ne jätti mut rauhaan.

Nukuin pari tuntii ja päänsärky loppu. Jäin tonne pukuhuoneeseen viideks tunniks yksikseni.

 

Uus vuos

 

Tää seuraava teksti on yhen pari kymppisen masentuneen naisen blogista, mut vois olla ihan hyvin mun käsialaa, joten oli ihan pakko laittaa toi tähän.

Ei oo oikeen fiilistä juhlii uutta vuotta. ”Kuolen kuitenki tänä vuonna”, sanoo ääni päässä. Uus vuos vaa lisää paskaa niskaan. Uus vuos lisää tuskaa ja vaikeuksii. Uus vuos paskaa elämää. Miten mä kestän enää yhtää uutta vuotta tätä samaa? En tiedä. Pelkään etten selviä, pelkään että mä kuolen. Vaikka samalla en oikeestaan muuta haluukaa ku kuolla. Tää on jatkuvaa kamppailuu, jatkuvaa taisteluu elämän ja kuoleman välillä. Kumpi voittaa sen tänä vuonna 2015..?

 

 

Masentunein fiiliksin

-Elina