Kamala olla, Kuristun

Posted on

 

i hate me

 

 

Oksettaa. Turvaton olo. On kylmä. En saa henkee. Ahdistaa. Pelottaa. Kuvottaa.

Pikku tyttö pelkää, et exä tai joku muu tulee ja satuttaa meitä taas. En saa itteeni rauhoittumaan millään. Perjaatteessa tiiän, et se on opiskelemas Ähtäris, mut silti. Ei mikään poista niitä pelkoja, joita mulla sen takia on.   Juttelin äsken yhen pojan kanssa.. Okei se oli mun vikani, että se keskustelu laukas paniikkikohtauksen ja koko tämän kamalan tunteiden ja pelkojen sekamelskan. Toisaalta suuri syy on se, et romahdin eilen, ja oon sen takia viel niin ’heikossa’ kunnossa. Ei se ollu mun juttelu kaverin vika. Mun omaa syytäni, ku oon tällanen.

Bloody-sorry

anteeksi että elän

 

Sattuu. Sattuu ihan kamalasti. Sain sen pojan pahalle mielelle. Eilen ajattelin, et oli tosi kivaa, kun juteltiin, mutta tänään olisin mieluummin vetänyt itseni hirteen, kuin aloittanut eilistä keskustelua. Juteltiin siis jo eilen. Pystyimme tosi monissa asioissa ymmärtämään toisiamme, mutta nyt mulla on ihan kamala olla. Oliko mun pakko olla niin saatanan heikko, et aloitin sen keskustelun eilen??   MIKSI???  Hei mä oon tosi pahoillani. En ees tiiä näetkö tätä, mutta oon todella pahoillani. En tiedä olenko varmaan ikinä tuntenut tällai, mut tää on todella voimakas tunne, tää on tosi. Mä niin haluaisin pyyhkiä itseni pois sun muistoistasi. Sunkin olisi vaan niin kamalan parempi, ettet olis koskaan kuullutkaan musta. Tekisin mitä vaan, paitsi tappaisi sua, jos saisin sut unohtamaan mut.  Mun on todella vaikea kirjoittaa tätä, aivan kuin joka kirjaimella tikari iskettäis mun sydämeeni, aina vain uudelleen ja uudelleen.

 

ANTEEKSI

 

iwantodie

 

 

hyppy vain

 

Hengittäminen sattuu kauheasti. Ja mulla on pakottava tarve kuristaa itseäni, harmi etten oo yksin kotona, tappaisin varmaan itseni.  Näitten kirjoitusten takia aikuiset laittaa mun terapeutille viestiä, mutta sittenpähän laittavat. Mitä mä sitä salaamaan. Joudun osastolle tai jotain muuta yhtä helvetin kivaa.

Mikä helvetin idea on pakottaa toinen pysymään hengissä, kun hän ei tahdo elää? Olen tälläkin hetkellä niin huonossa jamassa, että ihan oksettaa. En pysty syömään, vaikka on nälkä ja tarvitsisi. En pysty huolehtimaan itsestäni edes tätä viikkoa, kun äiti on reissussa.

 

kaula auki

 

Anteeksi, että olen olemassa. Onneksenne olen jo lähdössä..

 

 

sattuu

 

 

-Elina


Tein jotain mitä kaikki vihaavat

Posted on

Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal Stainless steal

 

-Elina


Vaihteeksi hieman parempi päivä

Posted on

Otsikko ihan totta: mulla oli tänään piiiitkästä aikaa ihan hyvä päivä: ei ahdistusta, alakuloa, pahaa oloa tai muutenkaan mitään pahasti negatiivista. Koeviikko kolkuttelee jo ovella ja huomenna (random lauantai työpäivänä) mulla on äikän koe. Eilen ehtooste ja tänään yritin kokeeseen lukea. Luettavaa ei edes ollut paljoa, mutten taaskaan voi pääni sisällä hihkua opettajalle lukeneeni koko aluetta. Ärrr. Piti taas mennä toi lukemis hommeli kotona läskiksi. Onneksi olin tänään opettajani kanssa kattoos niit juttui kahdestaan tukiopetuksessa. Onneks mulla vaan on niiiin ihana opettaja. Hänen kanssaan oli niin mukavaa jutella, vaikka vähän asian vierestä välillä mentiinkin.

Huomenna siis äikän koe ja maanantain enkun koetta varten kertaustunti ja sen jälkeen jään vielä enkunkin tukiopetukseen.

 

Öitä lukijani

-Elina


Ahdistaa niin ettei henki meinaa kulkea

Posted on

Kaksi tuntia sitten ruokalassa muutaman pienen joka viikkoisen tapahtuman seurauksena pääni keksi muistuttaa minua exästäni ja siitä kaikesta mitä hän teki minulle. Kamalat kuvat valtasivat mieleni, enkä päässyt niistä millään eroon, vaikka kuinka yritin. Anni huomasi, ettei mulla ollut kaikki okei ja tuli viereeni tarkoituksenaan lohduttaa. Anni arveli mun saavan paniikkikohtauksen, hyvä veikkaus, mutta tällä kertaa se meni pieleen. Istuin vaan aivan ääneti reakoimatta mihinkään, kuulin kyllä mitä muut lähelläni puhuivat, mutta äänet olivat kovin etäisiä.

Kun odotin maantieteen tunnin alkua, tuli ryhmänohjaajani kysymään, mikä minulle oli tullut ruokalassa ja olinko kunnossa. Nyökkäsin vain ja mutisin, ettei tässä mitään.

Menin maantieteen tunnille vaitonaisena. Meinasin tunnin alussa purskahtaa itkuun varmaan kolmesti ja sain vain vaivoin työnnettyä kyyneleet takaisin. Keskitin kaiken huomioni opettajan jakamiin tehtäviin. Opettajalle äänetön kiitos, että juuri tällä tunnilla hän laittoi meidät tekemään tehtäviä, eikä käynyt jotain asiaa läpi. Kiitos! 🙂

 

Miksi exä muistojen on vainottava minua niin usein?

 

 

-Elina


Masentaa

Posted on

En jaksa hymyillä, ei sen puoleen en jaksa mitään muutakaan. Tulin äsken kouluun, ei vois masentaa enempää. En jaksa hengittää. Nytkin pakotan itseni kirjoittamaan. Kohta joudun menemään enkun tunnille, meluisalle enkun tunnille kamalien ykkösten kanssa. En todellakaan halua mennä sinne. En jaksa. En tule hymyilemään tänään kertaakaan, olen vain ja valun läpi koulupäivän. Alakulo tulee tänäänkin asumaan luonani koko päivän. Se ei mene pois. Pitäisi lukea enkun epäsäännöllisten verbien kokeeseen. En pysty. Väsyttääkin niin armottomasti!

 

 

-Elina


Todella sekavaa ajatusten kilpajuoksua

Posted on

Vituttaa

Kiukuttaa

Ärsyttää

Väsyttää

 

apua

 

 

Haluaisin vain nukkua. Raggdol rotuinen kissani Cissy yrittää lohduttaa, kehrää, puskee päällään, on vieressä. Ei auta. Anteeksi Cissy, mami on liian maissa. Anteeksi Muru.  Huokaus. Hengittäminen on raskasta. Eläminen on perseestä. Ei helvetti!! Olen jo ihan kuitti ja on vasta maanantai-ilta!! Ei saatana! (Okei en oikeasti kiroile näin paljon, suututtaa ja ärsyttää vaan, kai noista voimasanoista jotain apua ajattelen olevan..) Olen niin pettynyt itseeni ja heikkoon vointiini. Olin tänään koulussa oikein tunnin, enää 11 oppituntia ja 2,5 hyppytuntia (2,5 hyppäriä siksi, kun oon puolet siitä enkun tukiopetuksessa). En millään tule jaksamaan. Haluan nukkua!! Käviskö sulle Cissy, et jään sun kans koko loppu viikoks tänne kotiin nukkumaan? Mamilla on paha olo, eikä jaksa lähteä kouluun. Pitäisitkö sä musta huolta, nukkuisit mun kainalossa?

Kyyneleet ovat aivan luomieni takana, valmiina ryöppyämään esiin pienimmästäkin ärsykkeestä. Mutta ei, ärsykettä ei tule. Kai mä oon vaan niin helvetin ylirasittunut, taas. Luuseri. Heikko. Laiska. Et kestä pienintäkään rasitusta.   Olen liian huono tähän maailmaan, jossa vain vahvat selviytyvät ja heikot sortuvat. Olen se heikoin lenkki.

 

 

Reunalla

 

 

 

Kenties olisi hyvä jutella jonkun kanssa, mutten jaksa. En halua vaivata ketään. Toisten täytyy lukea yo-kokeisiin, toiset pitävät yllä sosiaalisia suhteitaan, ketä edes kiinnostaa olla kanssani (okei vau Cissy, ja vaan siks et antaisin sille rapsutuksia ja nameja),  lähes kukaan ei osaa olla kanssani luonnollisesti (Tiedäthän mitä tarkoitan, olla normaalisti. Tai enhän minä tiedä onko tuo tunne vain omaa kuvitelmaani, rakentamaani muuria ympärilleni, ettei kukaan pääsisi lähelleni.), kaikilla on kosolti omikin huolia kanettavakseen, ei kukaan halua kuulla valitusta kolmentoista (3 x 75min äikkä, 3 x 75min maantiede, 5 x 75min enkku+120min kuvis ja kolme hyppytuntia) oppitunnin mittaisista kouluviikoista, siitä että se on aivan liian raskas, että muserrun sen alle. Kuinka moni nauraisi itsensä tärviölle, jos kuulisi minun valittavan rankasta kouluviikostani. Okei, jotta mun lukari olis todenmukainen siihen tarvii vielä lisätä koulumatkoja viiden tunnin verran ja terapiat 4 tuntia (mukana myös tunti matkoihin). Nyt näyttää realistisemmalta.

 

Makaan vaan selälläni sängyllä nojaten tyynyihin kuin laho lahna kone vatsallani. Ärsyttää tällainen väsymys. DKT:n viikkokorttiin pitäisi merkata väsymysen kohdalle ”erittäin väsynyt kaikkeen, ei jaksa elää”.

Cissy kai edes sinä tulet mun hautajaisiini. Tai miksi sä välittäisit, ethän sä ymmärtäisi mihin olen kadonnut, miksen tule repsuttamaan sinua. Mene hakkaamaan päätäsi karkkikaapin oveen ja pyytämään äidiltä (siis mun oikealta äidiltä) karkkeja. Ja kyllä mulla on niin tyhmä kissa, et se hakkaa/ pukkaa päätään päin ovia, varsinkin sitä missä se tietää olevan sen karkkeja. Ihan pöhkö kissa. Sen pää suorastaan kumisee tyhjyyttään.

 

Screenshot_2014-09-29-20-59-54-1

 

Mulla on ihan kauhea nälkä. Olen syönyt tänään 3xvälipalapatukka (aamupala), koulussa kaks näkkileipää, 4dl vettä ja 5dl mehua (kouluruoka oli aivan liian pippuripitoista, en pystynyt nielemää haarukallistakaan), kotona appelsiinin, varmaan 250-300g irtokarkkeja ja 150g sipsejä. Karkeista ja sipseistä mulla on kauhee morkkis, enkä sen vuoksi halua syödä. (Meillä oli tänään partiossa leffailta, siksi karkit ja sipsit). Mua niin oksettaa ja kuvottaa. Miksi helvetissä mun piti syödä niin paljon?? Hyi saatana!  Tiedän, mun pitäisi syödä jotain terveellistä. Mun vatsakin sanoo, et on ruoka-aika, mutta mulle ei maistu mikään. Ennen kuin tulin ylös huoneeseeni pyörin keittiössä ainakin 45 minsaa, enkä keksinyt mitään mikä olisi maistunut. :..(  Masentaa.

 

Ethän jätä mua yksin mun ajatuksien kanssa

 

 

 

Luen ehkä vielä sitä kirjaa, joka tarvii olla torstaiks luettuna.. ja sen jälkeen nukkumaan.

 

Onnitteluni, jos joku selvisi tänne asti ja tajusi edes puolet. Mahtava suoritus.

 

 

-Elina


Runoja

Posted on

Löysin joidenki tyyppien kirjoittamia runoja. En muokannut. Ja nyt nukahdan ihan just. Öitä.

TYTTÖ

Minne on kadonnut se tyttö?
Se joka oli kaikkien kaveri,
Se joka oli aina iloinen,
Se joka piti koulusta?
Miksi on vain tyttö,
joka kulkee yksin,
pukeutuu mustaan,
inhoaa koulua,
ja on aina vakava?
Onneksiko tyttö muuttui?
Ennen pelasi pelejä ja katsoi televisiota.
Nyt kävelee luonnossa,
Yksin.
Rakastaa luontoa.
Rakastaa kävelyä.
Mutta miksi vain yöllä?
Yöllä kun on pimeää.

Pimeässä ei näe muita,
pimeällä ei ole muita.
On vain tyttö ja luonto.

Mutta miksi tyttö haluaa jäädä sinne?
Olla palaamatta takaisin.

Tyttö ei tykkää olla täällä.
Tyttö ei halua elää elämäänsä.
Tyttö haluaa pois,
ja niin hän meneekin.
Tänä yönä,
Pimeän aikana.

 

 

PEILI

Ohimennen peiliin vilkaisin
siihen tuijottamaan jäin

Peilistä katsoi surullinen tyttö
Itkuiset silmät tuijottivat mustaa
Käsivarren haavat hohtivat punaistaan

Vihaten elämäänsä
Tietäen,
kaiken voisi lopettaa, päättää.
Kuitenkin rakastaen
(pimeyttä)
ystäviään
Silti tuntien
(kynttilän valossa)
houkutusta

.Päätti yrittää.

 

 

 

HALUAISITKO?

Aikaa laskien,
odottaen.
Koska pääsen irti?
Koska olen vapaa,
unohtanut.
Koska saisin takaisin,
saisin takaisin elämäni?
Koska saisin olla iloinen,
nauraa?

Tiedätkö, mitä olet saanut aikaan.
Tiedätkö, että en enää jaksaisi tätä.
Tiesitkö, kuinka odotin.
Tiedätkö mitä odotin.
Odotin pääseväni irti,
irti sinusta.
Miksi et tehnyt mitään.
Miksi et auttanu repäisemään
itseäni irti.
Halusitko nähdä minun vain odottavan,
kärsivän.
Halusitko vain nauraa,
nauraa elämättömälle,
surulliselle elämälleni?

 

 

KUOLLUT

Veriset kasvot,
hiljainen hengitys.
Kuoleman tyhjä katse,
Tunteeton,
nauraen kärsimykselle,
silmät suljetut tuskalta.
Sydän poissa paikaltaan,
edessään maassa tyhjää
lyöden.
Kuin odottaen päästä takaisin,
tuntea surua, iloa.
Antaa elää olennon,
jonka juuri joutui jättämään.

 

 

TULEVAISUUS

Tuska sisälläni
mietin tulevaisuuttani.
Pimeää, olematonta.
Surullisen tuskaisaa.
Valosta ei jälkeäkään.
Ilosta ei merkkiäkään.
Suunnitelmista ei tietoakaan.
Ilman rakkautta, onnea.
Ehkä minulla ei sitten ole tulevaisuutta?

 

 

PIMEYS

Pimeyden halaus
kylmät kädet tarraavat
vetävät mukanaan pimeyteen

Pieni, kylmä ruumis
pienenä myttynä
heikosti hengittäen
yksin pimeydessä

Tuskaisesti odottaen
pimeyden hälvenemistä
valon palaamista

elämän syttymistä

 

 

-Elina


AHDISTAA!!!!

Posted on

Mua ahdistaa. Tuntuu samalta kuin mua ajettaisiin takaa, juosen juoksen juoksen. Ahdistaa kauheesti. En voi laittaa kenellekään viestiä, miten kukaan vois mua muka auttaa. Tää blogi on mun ainoa tukeni ja turvani 24/7.

DKT:n säännöt kuulemma kieltävät blogin kirjoittamisen. Mitä vitun eroa sillä on, jos kirjoitan tämä blogin päiväkirjana, paitsi ettei kukaan tietäisi minun todellista vointia ja mielentilaa. Ja sitä paitsi voin ihan hyvin jättää TÄMÄN blogin kirjoittamisen ja kirjoittaa salaista blogia tai päiväkirjaa. Miten se muka eroasi tästä???!!! En ymmärrä. Mun mielipiteeni blogi-DKT:n suhteen on se, että tää blogi on todellakin hyväksi mulle, vaikken olekaan kirjoittanut tätä kovin kauaa. En ymmärrä, miks sekä ryhmän hoitajat että mun yksilöterapeutti väittävät blogin kirjoittamisen olevan mulle haitaksi, muka jään vaan ahdistukseen makaamaan ja hehkutan itsetuhoisuuttani yms., kun kirjoitan pahasta olostani. En todellakaan ole samaa mieltä, täysin päinvastoin. Terapeutis ja lääkärit vaihtuvat, lääkkeet, (koulupaineet, sotatanner kotona yms.,) kaikki noi (varsinki kolme ekaa!) sekoittavat mun arkeani ja pyörivät mun mielessäni 24/7, mutta blogi on ja pysyy. Tarvitsen edes yhden pysyvän pilarin, joka ei horju. Jos mun DKT hoitajat ovat sitä mieltä, että mun on valittava joko DKT tai blogi, minulla on vastaus valmiina: Blogi. Mähän teen elämässäni vain huonoja valintoja, olkoon tämä yksi niistä, mutta päätökseni ei muutu. PISTE!

 

Ja kyllä mun sisälläni riehuu, ei pahasti mutta ärsyttää ja AHDISTAA. Terapeutit käskis siirtää ajatukset jonnekin muualle, mut ei onnistu, siirtäkää itte, mä kerjään huomioo ja säälii tälläkin postauksella. Vittu!

 

 

Joo eli aloitetaan, vaikka jonkin verran alusta. Tuskin kukaan viittii ton sekamelskan läpi tänne asti lukee, mut kirjoitan nyt selvittääkseni omia ajatuksiani. Yksi sana: KOULU. Mulla kasautuu kaikki koulujutut lumipallon tavoin. Enkun suomennos, vaikeet enkun läksyt, maantieteen karttakoe, äikästä luettava kirja, koeviikko.  Nyt mua ahdistaa lähinnä noi, ku tuntuu siltä, et noi kaikki kaatuvat mun niskaani, enkä saa ees henkee. Noi kaikki ovat siis ens viikolla. Luojan kiitos mulla ei oo ens maanantaina DKT:n ryhmää, saan kuus tuntia lisä aikaa!!! Jee! (Ahdistuksen kanssa..)

Tiedän todella monia, joilla on tuplasti pidemmät ja raskaammat lukkarit kuin mulla, => monet hyppisivät riemusta, jos saisivat mun lukkarini. Okei ekaks ne kattois mua pitkään ja kysyisivät, mistä olin tollasen lukkarin repinyt. Mutta totuus on se, että toikin lukkari on mulle yhtä helvettiä. En tahdo jaksaa. Mutta minkäs teet, ku opet näkevät mut koulussa ja minusta vain sen tunnollisen ja fiksun oppilaan. Totta kai he vänkäävät, mun muka pystyvän parempaan ja jaksavan rankemman lukkarin. Blaab blaab blaab blaa.. ********** *****, ette tiedä koko totuutta.

 

Itsetuhoiset ajatukset ovat jälleen vallanneet mun mielen. Haluan päästä hengestäni. En voi käsittää, miksen ole tehnyt sitä jo aikoja sitten, miksi kaikesta huolimatta edelleen hillun täällä. Ei ymmärrä ei. Päästäkää mut pois!!!!! Näen kalterit, paksut ja vahvat kalterit. Hakkaan ovea ja yritän epätoivoisesti saada ovea aukeamaan. Uuvutan itseni loppuun. Kyynelten hyökyaalto vavisuttaa kehoani. Luovun ulospääsy yrityksistäni ja vaivun lattialle. Kiedon käteni kehoni ympäri ja annan itkun tulla. Kyynelten voima runtelee kehoani ja tärisen valtavasti. Itken itseni uneen, väkivaltaiseen painajaiseen, jossa elän jälleen elämäni ”tähtihetkiä” uudelleen ja uudelleen.

 

 

En jaksa.

Haluan pois.

Ikuisesti.

 

 

 

Minuun todella sattuu. Olkaa kilttejä ja tehkää minulle palvelus: unohtakaa minut.

 

 

-Elina


Onnittelut Teille kaikille siitepölyallergikoille!!

Posted on

Moi sinulle, joka blogini äärelle olet saapunut.

Aivastelu, nenän vuotaminen, tukkoinen olo, kova pääkipu, silmien vuotaminen, katkonainen uni, keskittymis vaikeudet, väsymys ovat sisältyneet vahvasti viimeisiin kolmeen päiväivään, nimittäin etelästä puhaltavien tuulien mukana ovat myös saapuneet siitepölyt. Sunnuntai aamulla herätessäni, totesin, tajuttuani nenäni olevan aivan tukossa: ”Aha. Just. Kevät tuli mukanaan siitepölyt allergikoiden riesaksi. Itse olen allerginen nimenomaan lepän siitepölylle. Arvatkaas huvin vuoksi pari kertaa, kuinka monta leppää meidän talomme takana sijaitsevassa pikku metsässä kasvaa! En nyt niitä laskemaan ole mennyt, mutta määrä lähentelee 30, eli koko metsä on täynnä leppiä!!  Yritän huomenna saada lääkäriltä aikaa, jos vaikka saisin jotain troppeja allergian sietoon.

 

Olen muutamia kertoja saanut kuulla tukeutuvani vääriin henkilöihin liian paljon (asia jonka vuoksi hain tukea, ei välttämättä liittynyt mitenkään huonoon vointiini). Mietin tätä asiaa tänään aika paljon tietoisesti, sitä en mitenkään voi arvaillakaan kuinka paljon kelasin tätä tiedostamattani, mutta voin sanoa miettineeni tätä paljon.  Kelasin kuinka monta turvallista kestävää tukipilaria minulla on ollut, varsinkin masennukseni aikana (viimeisen kahden vuoden). Lukema luullakseni hämmentää monia, sillä se ei suuren suuri ole. En voi rehellisesti sanoa, minulla olleen yhtään järkähtämätöntä, (aina) tukenani ollutta, kehen olisin voinut luottaa asiassa kuin asiassa.  Olen joutunut tukeutumaan vääriin ihmisiin, koska sitä oikeaa/niitä oikeita minulla ei ole ollut. Oikeilla tarkoitan lähinnä terveydenhuollon ja lastensuojelun tyyppejä. Toisille en ole edes pystynyt syystä tai toisesta puhumaan, ja toimihenkilöt ovat vaihtuneet välillä jopa muutaman viikon välein. En ole kokenut heistä kenenkään välittäneen minusta ja paranemisestani. Olen yhteiskunnalle vain taakka, ongelma nuori, joka nielee rahaa. Minkä minä sille voin, etteivät päättäjät sijoita yhteisiä rahoja työterveys huoltoon ja mielenterveyteen yms. jotka oikeasti tarvitsisivat kohennusta. Täällä minunlaiseni hoitoa tarvitsevat saavat aivan liian usein liian vähän hoitoa tai jopa kokonaan hoidon ulkopuolelle. Minkä minä sille voin, ettei asioihin puututa alku vaiheessa, jolloin suurin osa tulevaisuuden ongelmista on peruttavissa. Mitä tekivät opettajat, kun näkivät tai kuulivat minua/tai jotain muuta oppilasta kuisattavan, katsoivat pois ja sulkivat korvansa, lakaisivat asian maton alle. En väitä, että tietäisin, mitä heidän olisi pitänyt tehdä, mutta väitän, että unohtamalla asiat, he voimistivat lumipallon kasautumista.

Kyllä minä tiedän, ettei maailma ole reilu paikka. Olen kyllä saanut kokea sen jo aika monta kertaa. Mutta se etten saa apua, kun sitä huudan, ei mahdu järkeeni. Olenko liian parantumattomasti sairas, ettei minun turhaan hoitamiseeni haluta hassata (=haaskata) vähiä verorahoja. Voisiko juku edes sanoa tämän minulle suoraan, niin menisin hirttämään itseni, etten olisi yhteiskunnalle enää taakka, vaan se pääsisi turhasta menoerästään eroon.

 

Joitakin ajatuksia tuntiviisarin juuri ohittaessa yhdentoista ja lähdessä kipuamaan kohti kahtatoista.

 

 

-Elina