Voimat lopussa

Posted on

Paha fiilis. Kiukuttaa oikein kunnolla. Cissyki pelästy ku rähähdin sille, vaikkei se ees tehny mitää. Harmittaa. Ärsyttää. Hermot menee ja pinna on kireellä. Nytkään tää paska puhelin ei meinaa toimia ja antaa mun purkaa mun oloa. Ärrr! V****!!

Jouduin tekeen tänään omasta mielestäni tosi paljon pihatöitä. Väsyttää ja paikkoja särkee. Kuskasin kottikärryillä puukuoriketta viinimarja- ja vadelmapuskien alle. Perjaatteessa ihan simppelii eikä kovin rankkaa.. jos ei ota huomioon kuinka paljon meidän pihalla on matkaa kuorikekasalta vadelmapuskille (viinimarjapuskat lähempänä). Olisko matkaa ~150-200mertiä suuntaan. Vadelmille jouduin viemään siksi ku pikkuveli oli jättäny tekemättä, kyllä se siis joutu auttaan, mut käytännössä tein homman yksin. Urakan loppupuolella alko hiukan huippaamaan, verensokerit olivat hiukan liian alhaalla, ku en oo ehtiny syömään tänään paljookaan. No nauroin tossa, etten ainakaan pääse pahemmin lihomaan.

 

Screenshot_2014-12-10-22-17-48-1

 

Cissy tuli mun viereen tähän sängylle. Se yrittää lohduttaa mua,  eikä pysty ymmärtämään mikä mulla (taas) on. Sori Cissy, mut mulla on voimat vähissä, moni paikka särkee, kiukuttaa, melkeimpä vituttaa, väsyttää, harmittaa ja ärsyttää. My life sucks.

Pääsin sisälle iltapalalle vasta yheksän jälkeen. Kärräsin kuoriketta ja levitin sitä puskien alle varmaan kaks tuntii. Ja kävin puolen tunnin koiralenkillä. Nyt oon uuvuksissa. Okei joo paljon pahempiikin työmäärii on, mut tänään oon väsy enkä millään jaksais. Kyl mäkin oon tehny useesti rankempaakin hommaa.. mut toi määrä oli liikaa tänään.  Nyt ku viel meni myöhään + en saa unen päästä kiinni + huomenna aikainen aamu = ärsytys senkun kasvaa.

 

Screenshot_2014-09-27-01-32-48-1

 

 

Mee pois. Jätä mut rauhaan. Haluun olla vaan yksin ja käpertyy peiton alle homehtumaan. Kyynel. Toinen. Kolmas. Annan niiden tulla, en jaksa yrittääkään estää. Kukaan ei näe, joten mitä väliä. Pieni mytty kippuralle käpertyneenä peiton alla. Paha mieli. Väsymys. Ja kiukku. Kaikki nivoutuneina yhteen. Ei kukaan lohduttamassa, paitsi kissa. Ei sitä lasketa, se on vain kissa, ei se osaa. Tarvitsisin halin, oikeastaan aika montakin. Monta lohduttavaa, rakastavaa halia. Jonkun joka kyyneleeni kuivaisi.

 

 

-Elina


..vain nauru peittää hiljaisuuden..

Posted on

Tänään ei mene erityisen hyvin, muttei huonostikaan. Mutta kaikesta huolimatta suupielet eivät jaksa nousta. Väsyttää hieman.  Eilen luin kemian kokeeseen ja menin myöhään nukkumaan. Aamulla piti nousta seitsemältä. Äiti sai mut ylös vasta viistoista yli. Tuli kiire ja aamupala jäi minimaaliseksi. Koe ei ollut mikään kauhean vaikea, muttei läpihuuto juttukaan. Jotkut tehtävät olivat wtf, mut siltikin osain jonkin verran raavittua pisteitä kasaan.  Viimeiset kaksi tuntia olen yrittänyt tappaa aikaa kaupungilla, mutten saanut sitä hengiltä. Aika vaan mateli kituliaasti etrenpäin. Yritin löytää itselleni lenkkareita, koska vanhat vetelevät viimeisiä. Minun on ylipäätänkin huippu vaikea löytää mitään (vaatteet, kengät, asusteet, ruoka, kaikki), jonka kelpuuttaisin täysin (hinta-laatu suhde, ulkonäkö, mukavuus, jne). Olen toivottoman nirso. Eipähän ole minun vikani kun kaupat eivät saa myytyä juuri mitään minulle. Huokaus. Saan ainakin liikuntaa, kun kierrän kaupasta toiseen, saan ihmetellä myyjille mikseivät kovinkaan monet kengät ym sovi minun kroppaani.  Nytkään lenkkareiden värillä ei olisi ollut suurtakaan merkitystä (en suostu laittamaan neonvärisiä kenkiä, vaatteita päälleni ja valkoinen on inhottavan arka väri), mutta sillä kuinka hyvin kengät, vaatteet sopivat minulle on suuri merkitys, samoin hinnalla.

 

Hiljaa nyt mennää, mut henkiin sä jäät. Sä et ole hullu, mut juuri nyt on vaikeaa…

 

Hiljaa hissuksiin..

Haluaisin vain nukkua, mut seuraavat kaks tuntia on pakko leikkiä hereillä olevaa..

 

 

-Elina


Miksi ei kannata hankkia kissaa!!

Posted on

E L I:  Ä L Ä  I K I N Ä  H A N K I 

S E U R A N K I P E E T Ä  K I S S A A, 

J O S  S I N U N  P I T Ä Ä 

L U K E A  K O K E I S I I N ! ! !

 

Kissa ei nimittäin ikimaailmassa anna sinun lukea. Minulla on nyt koeviikko. Joo vau, ’vaan’ kaksi koetta, siinä on minulle kaksi liikaa. Eilen perjantaina oli uskonnon koe, joka oli tosi vaikea, ja tulevana maanantaina minulla on kemian koe. Torstaina, kun ajattelin, ”Jos minun on pakko lukea, yritän tehdä sen mahdollisimman mieluisalla tavalla”, makasin riippumatossa Auringossa. No ei mennyt kuin minuutti, paikalle tuli Tiikeri, joka kiehnäsi, kehräsi ja puski. Seuraavassa hetkessä se hyppäsi riippumattoon kanssani. Kova äänisttä kehräystä ja leipomista mahaani ja olkaani vasten. Kissa nautti selvästi. Mutta vaikeinta oli päästä kissasta eroon. Näet opetimme sen vastasyntyneestä lähtien todella ihmisrakkaaksi sylikisuksi. Tiikeriä ei selvästi kiinnostanut muu kuin maata mahani päällä ja leipoa tyytyväisyydestä. Kehräyksen taisivat naapuritkin kuulla. xD  Tiikeri makasi ainakin vartin kanssani, kunnes se kyllästyi, ja antoi minun vihdoin hakea kirjan ja lukea kokeisiin.

Maanantaina minulla siis on kemian koe, ja yritän paraikaa lukea siihen. Nyt ongelmanani ei ole Tiikeri, vaan Cissy! Se tykkää muutenkin nukkua huoneessani ja tulee aina iltaisin mielellään viereeni peiton alle. Vaikka sänkyni onkin 200cm x 120cm, tänne ei mahdu opiskelemaan, jos kissa valloittaa sängyn keskeltä kynieni päältä itselleen karhun osuuden. Vaikka Cissy ei ole kovin iso, vain kolmisen kiloinen pikku ruipelo, se tietää mitä se haluaa, eikä se todellakaan suostu lähtemään. Jos työnnän sen pois a) se palaa heti takaisin tai b) se katsoo erittäin kiukkuisesti, kääntää selkänsä ja häipyy. Vartin päästä se palaa taas onnellisena kävelemään papereiden ja muiden tärkeiden tavaroiden päälle ja käpertyy nukkumaan.  Eli tein mitä tahansa, kissani eivät anna minun lukea kokeisiin. Ai ehdotat, että sulkisin sen pois huoneestani? Kuule, vaikka Cissy onkin blondi ja tyhmä, se silti tietää minun olevan huonessani ja huutaa oven takana vaativasti, raapii ovea ja hakkaa päätään oveen niin kauan kuin saa tahtonsa läpi ja tulen avaamaan sille oven, sitten se vasta hiljenee.

 

 

Yritä tässä nyt opiskella!!

 

-Elina


Tahdon nukkua!!

Posted on

Mä haluan nukkua. Oon ihan väsynyt. Ärsyttää, suoraan sanottuna v*******!

 

Eilen toimin hyvin järkevästi. Eli en todellakaan. Toimin juurikin niin kuin epätoivoinen toimii. Halusin vain sammuttaa itseni tilaan jossa ei tarvitse tuntea mitään. En ’saanut’ tappaa itseäni, joten vedin ronskilla otteella unilääkkeitä naamaan. 4 x 25mg ketipinoria nelin kertaisen määrän kuin yleensä. Sammuin ennätys nopeasti 45 minuutissa. Krista ihmetteli tänään miten ihmeessä olin päässyt sängystä ylös ja liikkeelle. Totesin: ”Pakko oli.”   E.:lle nauroin lenkillä tietäväni nämä pilleri hommat.

Ei. En yritä vaikuttaa siltä että ylpeilisin ’aikaan saannoksellani’. Ei. Yritän vain osoittaa kuinka paljon epätoivoinen voi laittaa peliin halutessaan vain nukkua.

Olin tietenkin tänään koko päivän ihan tokkurassa, vaikken sitä kuulemma mitenkään ulospäin näyttänytkään.

Nyt kun olisi korkea aika nukahtaa: kappas kehveliä ei enää väsytä!! V****!! Mä oikeesti haluun nukkua. Voisin kokeilla ottaa puolikkaan.. Katotaan saanko nukuttua.

 

 

 

-Elina


Eilinen totaalinen romahdus

Posted on

Romahdin eilen pahasti. Tosi pahasti ja kerron nyt tässä postauksessa mitä eilen tapahtui.

Eilisestä postauksesta saat hiukan apua, tää teksti on vähän niinko siihen jatkoo.

 

Ku vihdoin pääsin kotiin kuudelta, olin tosi maissa. Vein pyörän autotalliin ja olin lähtemässä sisälle, mutta sitten näinkin riippumaton ja se tuntui sanovan: ”Ei sun oo pakko. Jää vaan tänne autotalliin, käperry riippymattoon, kuuntele musaa. Älä välitä mistään ole vaan ja anna itkun tulla.” No niin mä sitten teinkin. Ei mennyt kauaakaan kun mun yks kaveri laitto mulle viestiä. Tässä meidän keskustelu:

Kaveri: mites sun päivä?

Minä: Haluatko oikeasti kuulla?

Kaveri: no kerro ny

Minä: Suoraan sanottuna ihan vitun perseestä

Tulin hetki sitten kotiin ja käperryin riippumattoon itkemään

En jaksa. Tuntuu et oon ihan romahtamispisteessä

Oon suunnilleen koko elämäni painanu vaan meneen enkä oo osannu antaa ittelleni lepo hetkee

Jos kerron jollekin kuinka ”rento” mun lukari koulussa on, kaikki nauraa mut pihalle. Ja se kun sanon etten jaksa lukioo ku hädin tuskin viides vuodes. Kaikki sanoo siitäkin et kyl sä pystyt parempaan. En oikeesti pysty. Elän koko ajan äärirajoilla

Eikä kukaan nää sitä

Muhun sattuu aivan helvetisti

Anteeksi ’kaunis’ kielenkäyttöni, mutta olen liian murtunut välittääkseni

Tuntuu et oon suistunut burn outin puolelle

Mä oon kerta kaikkiaan ihan poikki

En pysty kasaan itteeni yhtään

Kaveri: nii oot saanu sairaslomaa? ees joskus?

Minä: Sillo ku olin osastolla

Kaveri: no miten siel meni?

Minä: Osastolla oli kamalaa. Jos joutusin nyt osastolle menisin aikusten puolelle.

Kaveri: miten nii kamalaa?

Minä: Usko vaan. Se oli perseestä.  Enkä haluis enää sinne. Mä en enää jaksa vaan purra hammasta

Nyt ku vihdoin pääsin pois ja kotiin kaikki purkaantuu

 

 

 

Itkin hyvän tovin riippumatossa ennen kuin mua löydettiin. Meillä piti olla partiokokous, jota olin jopa valmistellut. En millään saanut koottua itseäni. Onneksi meidän ryhmässä on ainoastaan mun kaverit Anni ja E. Mun pitäis olla niitten johtaja. Anni ymmärsi mun tilani, kun kerron hiukan. Anni sanoi, ettei meen oo pakko pitää kokousta, että me voidaan vaan jutella. No sopersin voitasko me lähtee koirien kans käymään läheisellä kalliolla mettässä. Siellä rauhotuin ja hoidettiin partiokokous suullisesti.

 

 

Piti sanoo viel paljonki kaikkee, mut ens kerralla.

 

 

-Elina


I don’t care anything about my life

Posted on

Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään havaintoa mistä tää nyt tuli. Mutta tosiaanki otsikko kertoo: Tänään en välitä mistään, en omasta elämästäni, hengestäni, mistään. Te jotka ehkä luette tän suosittelen ainakin tämän päivän pysymään musta erossa. En tiedä jatkuuko tää pidempään kuin tämän päivän, mutta ainakin tällä hetkellä olen niin tunteet, tai siis tunteettomuus pinnassa, etten välttisti pysty yhtään kontrolloimaan itseäni. En halua satuttaa tai tahallani ajaa teitä pois, mutta tässä tilassa voin sen helposti tehdä.

 

En tiedä miten tämä päivä tulee päättymään, mutta sen tiedän, ettei tämä todellakaan alkanut hyvin. Eilisestä totaalisesta romahtamisesta kerron vielä tänään. Mutta tosiaa eilen pohja tuli vastaan minun säkissäni.  Seuraan Vampyyripäiväkirjat sarjaa, tällä hetkellä oon neloskaudessa. Jos joku teistä on katsonut kyseistä sarjaa ja vielä neloskauden, voit hoksata mistä puhun. Suljen tunteeni, inhimillisyyteni ulkopuolelle. Kiellän itseäni välittämästä. En tietyllä tavalla tunne mitään.

Ehkä romahdan tänään uudestaan, mutta en tiedä. En välitä. Minäkö välitän? Ei. Sinä välität. Minä en välitä!

 

-Elina


Kauhea ahdistus ja stressi

Posted on

Kauhea ahdistus ja stressi. Levoton olo. En pysty asettumaan aloilleni ja rauhottumaan. Mua vaan ahistaa niin. Tuntuu kuin joka puolella olis joku joka haluis käydä mun kimppuun. Tiedän sen olevan oikeasti harhaa, mutta tekemättömät työt ja muut sellaiset vainoavat mua. Paniikki kolkuttelee ovella. Oon kaupungilla DKT:ssa. En usko illan kotona sujuvan ongelmitta. Ahdistu repii hermoja.

Tavarat meinaavat väkisinkin lähteä kädestä. Sain vain vaivoin estettyä itseäni heittämästä puhelintani täysillä päin seinää.

 

Nyt olen siis jo matkalla kotiin. Viimeisen tunnin ajan olen meinannut joka hetki purskataa itkuun. On ollut pakko purra hammasta.

Väsyttää aivan kauheasti. En jaksaidi askeltakaan. Pakko. Tänään on vielä partio..

 

-Elina


Kyynel tuli silmänurkkaan

Posted on

Etsin erästä tekstiä tietokoneen tiedostoista. En löytänyt sitä, mutta löysin jotain muuta. Löysin tämän seuraavan. Luin tämän läpi. En voinut välttyä kyyneliltä, jotka pyrkivät esiin.

 

 

Tämä on eräästä blogista. Teksti kosketti minua, joten kopioin sen muistiin. Loppuun lisäsin omat sanani. Ensimmäinen on aikaisemmin kirjoitettu, mutta jälkimmäinen on tämän hetken ajatuksia.

 

”Mä menin Hänen luokseen. Esitin, että kaikki on hyvin. 
Hän sanoi:

”Rakas, mä tiedän, että sä et voi hyvin. Kerro mulle, mikä sulla on. Mä haluun auttaa ja pitää sua hyvänä.”

Kyynel, toinen kyynel ja vielä kolmaskin.
tiesit. lohdutit. kuuntelit. autoit.
Enkeli, jolla ei vaan ole siipiä.
Mun pelastaja.”

Mä olin suunnitellut, että mä otan yliannostuksen.
En välittänyt tai ajatellut muuta.
Vain sitä, että käyn sanomassa Hänelle”heippa, oot tärkee” ja lähden.

Pistin pääni Hänen syliin. Hän silitti mua ja kertoi samalla päivästään.
Välillä Hän hymyili mulle sitä maailman suloisinta hymyä, joka on ihan parasta.

Lopulta mä kerroin, että mua ahdistaa ihan älyttömästi.
Mä kerroin, että olin tehnyt maailman typerimmän suunnitelman.

”Älä tee sitä Kulta pieni, sulla ei ole mitään syytä tehdä sitä. olen tässä. Suojelen sua”

Mä olen onnellinen Hänestä. Siitä, että mulla on kerrankin Hänen kaltaisensa mun vieressä. Tätä mä olen kaivannut. En mä kadu enää, että päästin Hänet lähelle.

MULLA EI OO EIKÄ TAIDAKAAN TULLA KETÄÄN HÄNENLAISTAAN.  HALUISIN VAAN ET TÄÄL OLIS JOKU JOKA TULIS MUN LUO, OTTAIS KIINNI RAKASTAVAAN HALAUKSEEN JA SANOIS: ”RAKAS, MÄ NÄEN ETTEI SULLA OO KAIKKI OKEI. MÄ TODELLA HALUAN RAKASTAA SUA. HALUAN PITÄÄ SUSTA HUOLTA JA HALUUN ET SÄ ELÄT MUN KANSSANI, ETKÄ JÄTÄ MUA (AINAKAAN KUOLEMAN TAKII..). SINÄ OLET MINULLE TODELLA TÄRKEÄ JA ENKÄ HALUA ET SULLE TAPAHTUU MITÄÄN PAHAA.  JA KUULE SÄ VOIT PUHUU MULLE MITÄ VAAN, LUOTTAMUKSELLA. KERRO MULLE KAIKKI MIKÄ PAINAA SUN MIELTÄS. KERRO VAIKKA SIITÄ ’HULLUSTA KISSASTA’ JOKA NAARMUTTAA SUN KÄSIVARTESI….”

En enää tiedä mitä sanoa. Aiemmin mietin, et kyllä mäkin löydän aikanaan jostain sen oikean. Enää en usko, en ole enää hetkeen uskonut. Hiljaa salaisissa haaveissani toivon parantuvani, pystyväni päästämään sen oikean mun lähelle, tarpeeksi lähelle, että voisin elää hänen kanssaan, perustaa perheen ja nauttia elämästä. Mutta masennus on taitanut kaataa mut maahan, lyönyt päin kasvoja. Repinyt viimeisetkin uskon rippeet ja jättänyt yksin pimeään tyrmään. En koe osaavani auttaa itseäni. Tuntuu, et tarvitsen jonkun joka olisi mulle tukena ja kantais mut takaisin valoon. Auttaisi parantumaan. Antaisi voimaa voittaa tän sodan. Antaisi tavallaan mulle uuden elämän.  Mutta ei.

Surullisin tunnelmin jatkan äikän portfolion tekemistä. Ajattelin senkin tänne kopioida, jotta joku halukas voisi sen lukea.

-Elina