Hyvää joulua vaan kaikille..

Posted on

Aivan mahtava fiilis. (Valitan jos sarkasmi ei korostunut edellisessä tarpeeksi.) Ensin eilen vietin kaupungil kolme tuntii tänää toisen samanlaisen (joululahjoja yms.). Eilen pääsin kotiin viiden jälistä. Piti ystäville tehdä joulukortteja ja pari lahjaa kääräistä paperiin, joten en jaksanut ja kerinny koiran kans lenkil. Menin nukkumaan puoli kolmelt yöl.

 

Tänään tulin kotiin puoli kolmen paikkeilla, söin ja hiukan chillasin. Siin kohdas jo tuli valituksii, ku kestää nii mahdottoman kaua lähtee lenkil. Kun aloin veljen kans tosissani tekeen lähtöä tuli useita pikkuhommia mitä piti tehdä. Onneks pääsin koirien kans lenkil, nii ei tarvinnu ol kotona. Meen oman ja naapurin koiran kans kierrettiin tunnin lenkki ja ainaki puolet siitä pimeessä mettässä välil ilman minkäänlaista polkua =ei ihan kevyimmästä päästä. Jo kun tulin kaupungist olin väsyksis, lenkillä en ainakaan piristyny. Yhteens päivän aikan kävelyä kertyi useita kilsoja, joten jalat ja koko kroppa hiukan pakostaki haluaa nukkumaan. Olin varsinki lenkin jälkeen siin kuosis, et olisin nukahtanu pystyyn.

 

Koitin jotain siivoomis juttui tehä, sen vertta mitä jaksoin. Mm. Kissan oksennukset, roskien vieminen, ison villamaton tamppaamine, mattoje lattial laittamine, yleist tavaroiden paikalleen vientiä. Juu tiedän ei oo ollenkaan pahoja, mut mulle täl haavaa ovat. Oon tosi väsynyt. Voisin nukkua viikon.

 

Tuos äsken kun otin lepotauon, äiti näki sen töiden pakoiluna. Sanoi veljeni tehneen töitä reippaasti (oli kauemmin kotonaki), mutta mä olin ollu se laiska ja saamatoin, en ollu tehny mitään tärkeet ja hyödyllist. Jes-fiilikseni oli mahtava. Tein sen verra mitä jaksoin ja se ei ollu mitään. Ei sitä muiskaan asiois voi tehdä enemmä kuin parhaansa, antaa enempää kuin pystyy.

 

En kuulemma sais yhden yhtään lahjaa. Sanoin etten tarviskaan. En välittäis tippaakaan. Etten siivois huomennakaan yhtään mitään niin kuin en tänäänkään. Valituksethan siitä tuli kuinka 20v. käyttäytyy kuin 6v. Ei jaksanut paljoo nyppiä.   Ihan ketun sama mitä joku (esim. joka lukee tätä) ajattelee siit miten käyttäydyn. Oon liian väsynyt, en vaan kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään. Sain myös kuulla siitä miten asiat olis, jos äitiä ei olis. Tiedän kaikki olis viel enempi päin jotakin. Tuskin muakaan siin tapaukses olis.

 

Tiedän et joulu stressaa äitiä, tilanteest tekee triplasti pahemman kun isä on nyt randomil asunu meil viikon vertta. Isän läheisyys kuulemma saa ressaan enempi. Tekisin ja auttaisin mielelläni enempi, mutten vaan millää repee. Huokaus.

 

Pakostakin tuli olo ettei mul oo mitään väliä, ei sil oo merkityst paljonko teen ja mitä. Tietenkin puolikkaan “en ole mitään”-ajatuksen kohdal itsetuhoiset ajatukset heräsivät ja keräsivät voimansa. Milloin nää piinaavat ajatukset oikeen lakkaavat? En jaksa ajatella itseni satuttamista, tappamista.

 

Tiedän puhuminen aika varmaan auttas, sitä mulle ei tarvitse kertoa. Muttei se tarkoita sitä et jaksaisin tehdä hommia. Ei työt hoidu puhumal.

 

Mikä hiiskatin lapsellinen valitus purkaus tästäkin oikein tuli?

 

Asiast hiukan toiseen: eilen yks äiti kysyi voisko mun (partio)ryhmäni tehdä pienen työkeikan ja tulla heille aattona vetämään joulupukin roolin. Me ei siis oltu mitenkään mainostettu, et voidaan tulla, vaan tää yhen sudarilauman vetäjä keksi kysyy meit. Heille piti tulla joku muu joulupukin virkaa hoitamaan, mutta hän joutui yllättäen perumaan.

Aluks homma näytti toimivan, sitten tuli yksi mutka matkaan, pian kolmas ja neljäskin. Koska lapset aika varmaan tuntevat mut ja ryhmäläiseni, saimme erään lapsille täysin vieraan ihmisen vetämään pukin roolin. Kuten arvata saattaa hän perui, koska ei sittenkään kerkii ku tää perhe asuu jossain perämettäs nii reissuun menis liikaa aikaa.

 

Tää joulu menee nii hyvi. Tästä tulee niin mahtava joulu.

 

 

-Elina


3 thoughts on “Hyvää joulua vaan kaikille..

  1. Monestihan sitä tulee stressaantuneena ja ärsyyntyneenä kommunikoidessa lauottua epärationaalisuuksia ja mitättömät asiat saavuttavat vääristyneet mittasuhteet. Varmasti joulustressi äidin puolelta aiheuttaa tuollaisen siis. Mielestäni moinen stressinaihe on vähintäänkin valitettava; eikö joulun pitäisi olla mukavaa aikaa perheen parissa eikä pintakiiltoa, johon kuuluu siivous, ruuanlaitto ja perin suomalaisen kyyniseen tapaan joulurauhat, hautausmaakeikat ja ne varpuset jouluaamuna. Perinteen rakenteeseen siis sisältyy jo stressi ja sille altistavat tekijät, ja sitä ideaalijoulua ei liene saavutettu monessakaan perheessä kyseisellä reseptillä. Tragikoomista: itse en jaksaisi niin välittää siitä, onko jokainen matto tampattu ja löytyykö laatikkoa ja lahjaa pienen rekikuorman verran, vaan keskittyä mieluummin nauttimaan laatuajasta ihmisten seurassa. Harmi vain, että harva kuitenkaan tällaisia perinteitä kyseenalaistaa etsien joka vuosi uudelleen sitä sateenkaaren päätä.

    Pahaa oloa kun monesti pakenet niihin itsetuhoisiinkin ajatuksiin, niin siihen tahdon todeta jälleen kerran sen, että mielelläni soisin sinulle rentouttavaa joulunaikaa, vapautta murheista kuin tunturin laella tuulia kuunnellessa ja kärpän kärkkymistä uteliaana reviirille tunkeutunutta muukalaista kohtaan. Sitä, kun jänkhä rapisee kengän alla, kanerva kukkii ja ikiroudan sulamisvedet valuvat tunturipurona kohti kirkkaita suurempia vesiä. Ehkä myös niitä hetkiä, kun jäinen sade hakkaa teltan kangasta tuulen riepotellessa nurkkia, kun kengät ovat märät, vaatteet märät ja haisevat ja koko maailman ainut murhe on se, kehtaako trangiaa käyttää teltan sisällä. Vaikka nuo hetket ovatkin saaneet paikkansa onnellisten muistojen kansiossa, toivon, että sinä kääntäisit hetkeksi esiin oman albumisi sen sivun, joka kertoo, että sinusta välitetään. Oikeasti. Vaikka omien sanojesi mukaan se herättääkin ristiriitaisia tunteita.

    • Kokiessani tänään (pieni muotoista?) romahdusta, yritin kovasti ajatella erästä ihanaa ihmistä, joka tuli elämääni jokunen tovi sitten. Hän on juurikin koittanut saada mut ymmärtänään, että olen arvokas ja tärkeä, että musta oikeasti välitetään, vaikka en sokeudeltani sitä näekään. Tämä henkilö on saanut mut kaikkein parhaiten sisäistämään arvoni, etten ole tyhjää. Vaikka mulla on paljon vaikeuksia ymmärtää, että joku mulle täysin tuntematonkin ihminen voi välittää musta, yritän silti, vaikka tämän yhden ystäväni vuoksi.

      Kun aloit puhumaan Lapista, ajatuksissani lensin hetkeksi kesään. Voisinpa jälleen päästä tunturiin. Kaikki joilla on saman suuntaisia ajatuksia Lapin suhteen tietävät tunteeni. Erämaassa sielu lepää, ei ole kiirettä, suurin murhe ovat itikat (joita määrä x). Mahtavat maisemat, hiljaisuus, rauha, jääkylmä ja kristallin kirkas vetinen tunturipuro rauhoittavine solinoineen on enemmän kuin musiikkia korville. Melkein tavoitan Lapin. Sinne todellakin toivoisin pääseväni. Harmi kun Lapin reissua ei saa lahjapaperiin..

      -Elina

      • Kuten olen sanonut, on minulle tärkeää, että olen sinulle tärkeä. Kyllähän sinä sen taidat tietää, vaikka sanotkin ettet sitä kykenisi ymmärtämään tai näkemään. Siksi käytinkin vertauksia kuvaillessani, mitä sinulle toivon, ja että ehkäpä hetkeksi unohtaisit stressin. Ja tosiaan joululahjoista, onhan sinulle jotakin siellä minulta, vaikkei mitään kovin suurta olekaan. Niinpä niin, monesti se suurin vaiva melkein asiassa kuin asiassa on piilossa pikasilmäyksiltä, sillä mikä saattaa vaikuttaa helpolta ja mitättömältä, voi olla aikamoisenkin suunnittelun tulosta.

        Itikoiden ininät, mäkärien möngerryksen vaatekerraston alla ja muut mukavat jätin sikseen ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että vähän turhankin monesti on tuntunut että eihän niitä kukaan täyspäinen kestä, varsinkin hellekelillä, kun on pakko pitää kaikenmaailman pitkähihaisia ja hyttyshattuja ja sattuu vielä olemaan sellainen tapaus, joka ei oikein siedä kuumaa. Siihen päälle vielä itikat niin alkaa kummasti kalastushalut katoamaan ja maalikylien kutsu kuulumaan, mutta onneksi nykyään mokomaan räkkärääkkiin osaa jo henkisesti valmistautua.

        Mutta tosiaan hyvää joulua ihan oikeasti, ei ollenkaan sarkasmilla! Yritä nähdä stressin taakse, ja jotenkin, jos pystyt, suhtautua jouluun välittämättä pakollisista siivouskeikoista ja osoittaa sitä että tärkeintä on yhdessäolo!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

35 − 25 =