Kamala olla, Kuristun

Posted on

 

i hate me

 

 

Oksettaa. Turvaton olo. On kylmä. En saa henkee. Ahdistaa. Pelottaa. Kuvottaa.

Pikku tyttö pelkää, et exä tai joku muu tulee ja satuttaa meitä taas. En saa itteeni rauhoittumaan millään. Perjaatteessa tiiän, et se on opiskelemas Ähtäris, mut silti. Ei mikään poista niitä pelkoja, joita mulla sen takia on.   Juttelin äsken yhen pojan kanssa.. Okei se oli mun vikani, että se keskustelu laukas paniikkikohtauksen ja koko tämän kamalan tunteiden ja pelkojen sekamelskan. Toisaalta suuri syy on se, et romahdin eilen, ja oon sen takia viel niin ’heikossa’ kunnossa. Ei se ollu mun juttelu kaverin vika. Mun omaa syytäni, ku oon tällanen.

Bloody-sorry

anteeksi että elän

 

Sattuu. Sattuu ihan kamalasti. Sain sen pojan pahalle mielelle. Eilen ajattelin, et oli tosi kivaa, kun juteltiin, mutta tänään olisin mieluummin vetänyt itseni hirteen, kuin aloittanut eilistä keskustelua. Juteltiin siis jo eilen. Pystyimme tosi monissa asioissa ymmärtämään toisiamme, mutta nyt mulla on ihan kamala olla. Oliko mun pakko olla niin saatanan heikko, et aloitin sen keskustelun eilen??   MIKSI???  Hei mä oon tosi pahoillani. En ees tiiä näetkö tätä, mutta oon todella pahoillani. En tiedä olenko varmaan ikinä tuntenut tällai, mut tää on todella voimakas tunne, tää on tosi. Mä niin haluaisin pyyhkiä itseni pois sun muistoistasi. Sunkin olisi vaan niin kamalan parempi, ettet olis koskaan kuullutkaan musta. Tekisin mitä vaan, paitsi tappaisi sua, jos saisin sut unohtamaan mut.  Mun on todella vaikea kirjoittaa tätä, aivan kuin joka kirjaimella tikari iskettäis mun sydämeeni, aina vain uudelleen ja uudelleen.

 

ANTEEKSI

 

iwantodie

 

 

hyppy vain

 

Hengittäminen sattuu kauheasti. Ja mulla on pakottava tarve kuristaa itseäni, harmi etten oo yksin kotona, tappaisin varmaan itseni.  Näitten kirjoitusten takia aikuiset laittaa mun terapeutille viestiä, mutta sittenpähän laittavat. Mitä mä sitä salaamaan. Joudun osastolle tai jotain muuta yhtä helvetin kivaa.

Mikä helvetin idea on pakottaa toinen pysymään hengissä, kun hän ei tahdo elää? Olen tälläkin hetkellä niin huonossa jamassa, että ihan oksettaa. En pysty syömään, vaikka on nälkä ja tarvitsisi. En pysty huolehtimaan itsestäni edes tätä viikkoa, kun äiti on reissussa.

 

kaula auki

 

Anteeksi, että olen olemassa. Onneksenne olen jo lähdössä..

 

 

sattuu

 

 

-Elina


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

− 3 = 6