Kiitos migreeni, minäkin niin sinua..

Posted on

Moi, kiitettävän pitkästä aikaa!

Mulla ei tänään päivä mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Koska ens viikol ke mul alkaa koeviikko, mun tietty pitäis lukea. No ensinnäkin heräsin tänään 10.30 ja suunnilleen 45min mulla kului et sain itteni alakertaan aamupalalle. Jo herätessäni totesin, että mulla on migreeni, mahtavaa. Alakerrassa nappasin Oriptanin (migreenin kohtauslääkkeen) ja pidin otsallani viileää pyyhettä. Viimeksi mainittu toimii mulla usein, toisinaan jopa lääkkeitä paremmin. Yritin pari tuntia kirjoitella bilsan muistiinpanoja, mutten edennyt väsymyksen ja migreenin vuoksi kuin muutaman rivin. Joskus yhden jälkeen luovutin ja menin sohvalle torkuille, nukuin ehkä 30-45 min. Totesin, että omassa huoneessa olis parempi ja kapusin yläkertaan.

 

Pääkivun lisäks mua hieman heikotti ja oksetti, mutta veikkaan niiden johtuneen siitä, etten ollut syönyt paljoakaan. Huoneesta avasin hiukan ikkuna, jotta olisi viileämpi. Itse menin peiton alle, pyyhe jälleen otsalla. Koska avasin ikkunan, en saanut pimennysverhoa ikkunaa peittämään, joten piti hiukan soveltaa: kylppäristä hain isomman pyyhkeen jolla peitin silmäni, jotta mun oli helpompi nukkua “pimeässä”. Mulla kun on muutenkin vaikea nukkua valoisassa, saati nyt kun oli migreeni. Ennen nukahtamista äiti toi viel toisen oriptanin, koska pääkipu oli vaan pahentunut. Rattoisasti nukuin 4h niin että heilahti taisin olla viikon jäljiltä “vähän” väsy. Kun heräsin kuudelta, pääni oli edelleen kipeä, tosin nyt kipu oli muuttunut sykkiväksi, awesome. Raahauduin alakertaan, jossa nappasin miranaxin, koska oriptania en olis enää voinu ottaa. Äiti oli tehnyt suppismuhennosta lounaaksi, (jonka olin tietty nukkuessani skipannut) nyt hän ehdottikin (itse mennessään nukkumaan, koska hänellä oli yövuoro edessä), että laittaisin muhennosta leivälle, juustoa päälle ja lämmittäisin sen mikrossa. Enhän tietenkään saanut leipää tehtyä. Ei pahemmin maistunut, vaikka olikin nälkä ja koska hutera oloni vaan paheni. Päädyinkin jälleen keräämään voimiani lattialle ja nostin jalkani tuolille (viileä pyyhe jälleen otsalla). Olin vissiin vieläkin niin väsynyt, että nukahdin jälleen, tulin nukkuneeksi reilun tunnin. Kumma juttu kahdeksalta herätessäni (äitini herätykseen), päänsärkyni oli melkein kokonaan lakannut. Iltapalaksi mutustelin kaksikin muhennosleipää ja aloin kirjoittamaan tätä.

 

Jossain kohdassa päivää havahduin huomaamaan, ettei mulla olekaan ollut migreeniä ainakaan kuukauteen. Nyt oli pakko tulla kerta rysäyksellä kaikki ne ns. välistä jääneet. Mutta joo taidan heittää kitusiin vielä noritrenit (migreenin estolääke, vaikka mulle nukahtamislääke) ja mennä jälleen nukkumaan, enhän vielä montaa tuntia olekaan nukkunut. Viime yönä nukuin 10,5h ja päivällä kaiken kaikkiaan suunnilleen 6h, enhän oon ollu tänään tähän mennes hereil ku just ja just sen 6h. No toivottavasti huomen jaksan olla hereil ja lukea kokeisiin. Nyt mulla olis virtaa, muttei ole nyt järkevää jäädä koko yöks kukkumaan, en sais muuta ku unirytmini totaalisen sekaisin.

 

Yleis fiilis vähän mitään sanomaton, mun perustasoa, ei hyvä, muttei aivan surkeakaan. Matalalentoa mennään, ei jaksa kiinnostus riittää mihinkään ainakaan koulukirjoihin.  En tästä aiheesta jaksa kirjoittaa tämän enempää kun ei mulla taida mitään sanottavaa ollakaan.

 

-Elina


One thought on “Kiitos migreeni, minäkin niin sinua..

  1. migreeni on kyllä ihan perseestä. Itsekkin kärsin migreenistä ja muutenkin usein päänsäryistä ja ne/se on kyllä perseestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

34 − 33 =