Monenlaisia kuulumisia

Posted on

Moi,

 

Enpä muista koska olisin viimeksi kirjoittanut tänne, aikaa on kulunut jälleen paljon. Vointi on ollut sitä sun tätä, välillä hiukan paremmin ja välil taas on menty lujaa alamäkeen. Yksin en kuitenkaan ole ollut, ehei, olen saanut viettää pitkiä keskusteluita s.postin kautta erään ihmisen kanssa. En itsekään taida ymmärtää kuinka paljon tämä ihminen on mua auttanut. Jossain välissä tajusin keskusteluidemme auttaneen mua enemmän kuin terapiassa vuoden aikana.

 

Ystävyyttä, välittämistä ei niitä voi mitata millään mittarilla. Sen vain tietää kuinka paljon toista arvostaa, vaikkei sitä ääneen osaisikaan sanoa.

 

Hieman sama kissojen kanssa, varsinkin Cissyn. Ei meillä oo samaa kieltä, mut tullaan silti toimeen paremmin kuin hyvin. Vaikka ei ole sanoja halaus, kehräys, kylkeen painautuminen, vieressä nukkuminen, “juttelu”, rakkaus ne luovat välillemme yhteyden. Cissy mököttää mulle kun olen pois, mutta hetken päästä se tajuaa, mitä menettää, joten olemme jälleen ylimpiä ystäviä. Cissy ei toviin päästä mua silmistään, se kiehnää vieres, kehrää ja leipoo tavallist enemmän. Ihana kissa ❤  Joku voi ajatella Cissyn olevan “vain kissa”, minulle prinsessani on “vain iso osa elämääni”. Ilman “vain kissaa” elämäni ei olisi tällaista, ilman “vain kissaa” en olisi tällainen. Kissat saavat mut useimmiten hymyilemään, kuinka hassuja ja suloisia ne ovat, kuinka äärettömän rakkaita. Kissat ovat asia jota ilman en elä. Ei ole elämää ilman kissoja.

 

*******************************

 

Viime viikonloppuna oli partioleiri joka oli johtamistehtäväni. Pari kertaa ennen leiriä olin täysin paniikissa, meinasin jo jättää leirin kesken sillä leiri vei mut todellakin äärirajoille, melkein laidan yli. Silkasta itsepäisyydestä en antanut periks, en halua alkaa hetken päästä koko rumbaa alusta, sillä tiedän ettei tää olis myöhemmin merkittävästi helpompaa. Yllätyin itse kuinka hyvin leiri sujui. Pari kohtaa tiesin jo ennen leiriä, et niist tulee huomautuksii, mut toistaiseks palautteestakin oon selvinny hengis. Kun viel saan raportin valmiiks saan huokast helpotuksest ja ottaa partiosta pienen loman. Enhän tänä syksyn oo mitään muut tehnytkään kuin käyny koulua viitenä päivänä viikos koulus (miinus poikkeukset ja suurinpiirtein yhtä ahkeraan käyttäny aikaa partioon. Syyslomakin mulla oli ennemmin partioviikko kuin lomailua. Pari pakollista partio juttua viel mahtuu tälle vuodelle mm. oman ryhmän toimintakertomuksen ja rahankäyttöpapereiden rustausta, mut ne ovat minimaalisia kuluneeseen syksyyn nähden.

 

Koulun kustannuksella olen käyttänyt mahdollisimman paljon aikaa partioon, nyt voin loppuajan kesälomaan asti käyttää ennemmin kouluun kuin huivi kaulassa touhuihin. Ei en missään tapaukses tarkoita, et partio olis mulle vain rasite ja veis voimavaroja. Ei. Voisin viettää 24/7 huivi kaulas, koska partio nyt vaan sattuu oleen niin suuri osa mua. Jos partio vaikuttas muhun ja jaksamiseeni vain negatiivisesti, olisin varmasti lopettanut, mut ei, en oo ees miettiny lopettamist.

 

Viime aikoina olen tosi vähän nähnyt unia tai siis en muista niistä mitään. Viime yö tekee poikkeuksen, en varmasti pysty hahmottamaan mitä unessa tapahtui, en saa yksittäisestä yksityiskohdastakaan kiinni. Jotenkin mulla on fiilis, että tunteista pelko ja rakkaus/välittäminen olisivat jotenkin liittyneet uneen, mutta se onkin ainut mistä saan kiinni. Häiritsee, kun en voi muistaa, sillä jotenkin mulla on aavistus, että sen unen haluaisin muistaa, että unessa on jotain tärkeää. Asiasta tulikin mieleeni, kohta olisi aika laittaa puhelin pois, sammuttaa valo, vetää peitto korviin, painaa pää tyynyyn ja simmut kiinni. Ja tietenkin antaa miljoona halia, pusua ja rapsutusta “vain kissalle”, Cissy kun tapansa mukaan vahtii mua etten pääse karkuun. Voi ihanuus tuota karvakerää. Miten “vain kissasta” voi pitää näin paljon? Ai niin, eihän Cissy ole “vain kissa”, Cissy on valo elämässäni.

 

-Elina


Miksi ei kannata hankkia kissaa!!

Posted on

E L I:  Ä L Ä  I K I N Ä  H A N K I 

S E U R A N K I P E E T Ä  K I S S A A, 

J O S  S I N U N  P I T Ä Ä 

L U K E A  K O K E I S I I N ! ! !

 

Kissa ei nimittäin ikimaailmassa anna sinun lukea. Minulla on nyt koeviikko. Joo vau, ’vaan’ kaksi koetta, siinä on minulle kaksi liikaa. Eilen perjantaina oli uskonnon koe, joka oli tosi vaikea, ja tulevana maanantaina minulla on kemian koe. Torstaina, kun ajattelin, ”Jos minun on pakko lukea, yritän tehdä sen mahdollisimman mieluisalla tavalla”, makasin riippumatossa Auringossa. No ei mennyt kuin minuutti, paikalle tuli Tiikeri, joka kiehnäsi, kehräsi ja puski. Seuraavassa hetkessä se hyppäsi riippumattoon kanssani. Kova äänisttä kehräystä ja leipomista mahaani ja olkaani vasten. Kissa nautti selvästi. Mutta vaikeinta oli päästä kissasta eroon. Näet opetimme sen vastasyntyneestä lähtien todella ihmisrakkaaksi sylikisuksi. Tiikeriä ei selvästi kiinnostanut muu kuin maata mahani päällä ja leipoa tyytyväisyydestä. Kehräyksen taisivat naapuritkin kuulla. xD  Tiikeri makasi ainakin vartin kanssani, kunnes se kyllästyi, ja antoi minun vihdoin hakea kirjan ja lukea kokeisiin.

Maanantaina minulla siis on kemian koe, ja yritän paraikaa lukea siihen. Nyt ongelmanani ei ole Tiikeri, vaan Cissy! Se tykkää muutenkin nukkua huoneessani ja tulee aina iltaisin mielellään viereeni peiton alle. Vaikka sänkyni onkin 200cm x 120cm, tänne ei mahdu opiskelemaan, jos kissa valloittaa sängyn keskeltä kynieni päältä itselleen karhun osuuden. Vaikka Cissy ei ole kovin iso, vain kolmisen kiloinen pikku ruipelo, se tietää mitä se haluaa, eikä se todellakaan suostu lähtemään. Jos työnnän sen pois a) se palaa heti takaisin tai b) se katsoo erittäin kiukkuisesti, kääntää selkänsä ja häipyy. Vartin päästä se palaa taas onnellisena kävelemään papereiden ja muiden tärkeiden tavaroiden päälle ja käpertyy nukkumaan.  Eli tein mitä tahansa, kissani eivät anna minun lukea kokeisiin. Ai ehdotat, että sulkisin sen pois huoneestani? Kuule, vaikka Cissy onkin blondi ja tyhmä, se silti tietää minun olevan huonessani ja huutaa oven takana vaativasti, raapii ovea ja hakkaa päätään oveen niin kauan kuin saa tahtonsa läpi ja tulen avaamaan sille oven, sitten se vasta hiljenee.

 

 

Yritä tässä nyt opiskella!!

 

-Elina