Uteliaille tietoja minusta

Olen nuori naisen alku Satakunnasta, vuosimallia 97. Masennus tuli kuvioihin syksyllä 2012. Aloitin viiltelyn tuolloin. Terapeutille helmikuun lopussa 2013. Nuorisopsykiatrian poliklinikalle lähete kesäkuussa 2013. Aloitin siellä käymään Eeron luona. Juttu ei sujunut useista syistä (kerron ehkä tarkemmin myöhemmin), joten vaihdoin terapeuttia. Lääkärini diagnosisoi mulla ”ainakin” keskivaikean masennuksen elokuusn alussa 2013 ja masennuslääkitys aloitettiin myös tuolloin. Aloitin lukion samana syksynä. Eka jakso oli helvettiä, mutta jotenkin revin itteni siitä läpi.

Toisen jakson alussa jouduin Nuorten psykiatriselle päiväosastolle 3 kuukaudeksi. Koulua jatkoin kolmannessa jaksossa joulukuun alussa 2013. Joulukuusta 2013 olen suorittanut 1-4 kurssia per jakso. Koulu on täyttä tuskaa, mutten halua palata osastolle (tästäkin luultavasti lisää myöhemmin).

Syksyllä 2014 mulla jouduttiin vaihtamaan yli puol vuotta ollut lääke SEKÄ psykiatri jota olin tavannut yli vuoden kerran viikossa. Siitä alkoi alamäki jossa olen vieläkin.

Yksi hyvä asia mun elämässä on se, että saan nuoren kuntoutusrahaa (n.15€ per päivä). Joten mun rahatilanne on parantunut huomattavasti. 15.11 meen Tampereelle käsityömessuille ja siellä aion käyttää aika ketusti rahaa jos vaan löydän kaikkee kivaa. ♥♥♥♥♥♥♥

 

Öö.. Mitä viel haluisitte tietää?

Aloitin partion 2005 ja harrastan sitä vieläkin.

Rakastan kissoja yli kaiken ja mulla on kolme omaa kisuu täl hetkel.

Nyt en kyl enempää keksi.. Mut jos joskus saan lukioita toivoisin saavani teiltä ideoita mistä voisin kirjoittaa. Nyt sanon hyvää yötä ja menen nukkumaan ku huomen on aikainen aamu.

 

Ps. En taida päästä tänäkään yönä hengestäni vaikka mulla oli loistava suunnitelma. Oloni parani neljässä tunnissa ”liikaa”,  joten jätän suunnitelmani myöhemmäksi.

 

-Elina


6 thoughts on “Uteliaille tietoja minusta

  1. Moikka!

    Oli ihan pakko kirjottaa sulle. Huomasin, että itsekin olet Satakunnasta ja olemme varmaan olleet samalla osastolla. Itsekin olen joutunut koulukiusaamisen uhriksi. Kiusaaminen alkoi ekasta luokasta viidenteen. Olin todella ylipainoinen ja sain siitä kuulla joka ikinen päivä. Sain tarpeekseni ja laihdutinkin yli 20kg vain 11vuotiaana. Siitä alkoi uudenlainen kiusaamisprojekti. Olin anorektisen laiha, luut näkyivät joka kolosta. Ruma oli uusi sana, jota kuulin. Yläasteella sain tarpeekseni ja yritin itsemurhaa. Silloin jouduin osastolle, 3kuukaudeksi. Sen jälkeen sain kuulla koulussa olevani hullu. Ystäväni petti luottamukseni ja oli mennyt kuuluttamaan muille asioistani. Vaihdoin koulua ja musta tulikin yhdessä yössä huora, vaikka kukaan ei edes tuntenut mua.

    Kaikki se mitä jouduin kokemaan joka päivä kasvatti musta erilaisen ihmisen. Sellaisen mitä vihasin. Sellaisen mikä ei pitänyt tulla. Koulukiusaaja. Musta tuli koulun suosituimpia tyttöjä ja se oli kai jonkinlaista kostoa, mikä kohdistui muihin, ihan vääriin henkilöihin. Vuoden pari kuluttua kasvoin lyhyessä ajassa ja pyysin kaikilta, siis ihan kaikilta henkilökohtaisesti anteeksi. Niin, että kohteeni vanhemmat olivat paikalla. Se oli pitkä ja raskas prosessi.

    Kerroin näistä, jotta tiedät ettet todellakaan ole yksin ja tiedätkin varmasti. Mutta sanon kultaisen neuvon: Älä jää näiden asioiden kanssa yksin. Puhu näistä. Itselle kävi niin, että en koskaan käsitellyt näitä asioita ja ne vaivaavat vieläkin. Tällä hetkellä käyn psykiatrilla näistä asioista, vaikka niistä jo vuosia. Toki koulukiusaamisen takana on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa paljon niitäkin asioita, mistä en ikinä puhunut ja nyt ne on pakko käsitellä, jotta elämä voisi jatkua.

    Niin paljon voimia ja tsemppiä jokaiseen päivään sulle! Usko mua, mut kaikki on vielä jonain päivänä ohi. Mä oon ehkä vähän hömppäuskonen, mutta mä uskon että paha saa aina palkkansa. Niin mullekin kävi.

    Muista, sä oot sankari, selviytyjä! <3

    • Moi!

      Paljon kiitoksia viestistäsi, se sai minut todella hiljaiseksi. Tiedän vallan hyvin joutuneeni kärsimään elämässäni jonkin verran, mutta muistan vielä varmemmin sen, että täällä on paljon heitä jotka joutuvat kärsimään vieläkin enemmän. Minulla on mahdollisuus saada apua, kaikilla ei ole. En tiedä kuinka vaikea sinun oli minulle kirjoittaa, mutta olen hyvin onnellinen, että sen teit.

      Voimia huomiseen.

      -Elina

  2. Hei. Olet ihana ihminen, älä luovuta. Minulla on ollut myös syömishäiriö ja masennus. En voi sanoa muuta kun olet ihana ihminen ja muista että ansaitset kaiken hyvän.
    <3

  3. Meillä haurailla on
    oma paikkamme
    syvällä ja
    korkealla
    sieltä ei
    näy mitään
    ja kaikki
    Kaunis ja ruma
    Kaunis on sinulle
    Ruma on sinulle
    Katso ja näe
    Näe miten kaunis sinusta
    välittää…
    miten ruma ei mitään
    ymmärrä.

  4. On hyvä että kirjoitat mietteitäsi, väsyneenä sekin on jo paljon.Sitten kun voimat riittää voikin alkaa jo tuumimaan mistä ne mietteet tulevat ja mitä niille voisi tehdä.
    Elämäsi ei ole yhdentekevä, sillä on merkitystä monellekkin.
    Toivottavasti saat apua ja otat sitä vastaan etkä jää yksin ajatustesi kanssa, se ei ole ikinä hyvä.
    Kun luottamus on petetty menettää sen helposti kaikkiin, itseensäkin.Kumminkin se on saatava takaisin, varovainen saa toki olla.
    Monesti se on muiden sairaus joka meidät sairastuttaa, toiset ihmiset ja ilmiöt, ne ihan tavalliset ja normaalien kirjoissa olevatkin, ovat niin sairaita etteivät sitä itse ymmärrä.
    Ovat niin pimeitä etteivät ymmärrä sairastaa, se on jo todella sairasta.Ja valitettavan normaalia.
    Minä uskon sinuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

84 − 74 =